Akaan ja Toijalan poika

Nuori pari Henriikka ja Heikki Ylppö aloitti yhteiselämänsä Akaassa ja hankki omistukseensa Käymälän kylästä Iso-Mikkolan tilan peltoineen ja metsineen. Arvo Ylpön ollessa kolmevuotias, hänen vanhempansa ostivat Akaan keskustasta Skottilan Ylpön tilan ja perhe merkittiin kirkonkirjoihin ajan tavan mukaan tilan nimellä. Perheen sukunimi oli tästä lähtien Ylppö.

Kävelymatkan päässä sijaitseva perheen ensimmäinen tila, Iso-Mikkola, jäi ulko- ja metsätilaksi. Tila oli kuuluisa peltopyistään ja niitä kävivät venäläiset upseerit Heikki Ylpön kanssa joka vuosi pyytämässä Arvo-pojan kantaessa miesten usein painavaa saalisreppua. Arvo Ylpön elämän myöhempien vaiheiden kannalta oli onnekasta, että yhteen metsästysporukoista kuului myös Tampereen reaalilyseon lehtori Hjalmar Schulman.

Ylppöjen Skottilan tila, Akaa

Uuden tilan ostaminen keskemmältä kylää oli järkevää, koska Akaa oli rautatien ansiosta kasvava ja kehittyvä pitäjä ja 1876 valmistuneelle Toijalan asemalle oli tilalta vain kilometrin matka. Nyt myös Akaa oli kiskaistu mukaan suureen muutokseen ja Ylpötkin halusivat olla kehityksessä mukana. Vuosisadan vaihde oli siinäkin mielessä muutoksen aikaa, että tiloja ja maita myytiin ja vuokrattiin Akaassa enemmän kuin koskaan. Oltiin siirtymässä luontaistaloudesta rahatalouteen ja maasta oli tullut maaseudullakin kaupankäynnin kohde.

Tietoisku: Akaa

Ylpön tilan pihapiirissä oli kaksi asuintaloa ja maataloustilat. Kotitalossa eniten käytettyjä tiloja olivat pirtti, väenkeittiö ja kuisti. Ylppöjen talossa ei jaoteltu ihmisiä heidän asemansa ja tehtäviensä mukaan, vaan esimerkiksi kaikki söivät samassa pöydässä. Ruokana oli usein lihasoppaa, talkkunapuuroa tai ryynimakkaraa. Juomana kotikaljaa ja joppia eli kuorittua maitoa. Alkoholipitoista sahtia juotiin vain juhlissa ja talkoissa. Talkoot olivatkin suosittuja ja monesti kyläläiset kyselivät jo etukäteen, koska talkoita pidetään. Talkooväki leikkasi ruista ja vehnää, syksyisin nostettiin perunoita. Talkoopalkka maksettiin aterioina ja hauskanpitona: päiväkahvit ja vehnäset tuotiin pellolle ja iltaisin saunottiin, syötiin, juotiin sahtia ja tanssittiin.

Suuren tilan omistajina Ylpöt olivat Akaassa tärkeitä työllistäjiä. Heidän palveluksessaan oli sisäkkö, yhdestä kahteen lapsentyttöä, kahdesta kolmeen renkiä tilan ja karjan hoidossa sekä karjakko Iso-Santra aviottomine kaksosineen. Heistä oli paljon apua lastenhoidossa ja suuren kotitalouden pyörittämisessä maatilalla, jossa tehtiin lähes kaikki alusta alkaen itse. Syksyisin Ylppöjen taloon saapui kotiompelijatar ja suutari kisälleineen pariksi viikoksi asumaan ja työskentelemään.

Ylpöillä elettiin pitkälti luontaistaloudessa ja kaupasta ostettiin harvoin. Ylppöjen saapuessa Akaaseen, siellä oli vain kolme kauppaa, joista Vihtori Niemisen kauppaa Ylpöt käyttivät ostaessaan kangasta, lamppuöljyä, silliä, sokeria, kirjoja tai hevostarvikkeita. Suuri murros oli jo alkanut, kun Toijalan rata ja risteysasema valmistuivat vuonna 1876. Näiden seurauksena Akaaseen syntyi teollisuutta, työpaikkoja, liikkuminen paikasta toiseen tuli helpommaksi ja asukkaiden määrä kasvoi nopeasti. Arvo Ylpön kouluaikana Akaan asukasmäärä suureni 1500:sta yli kaksinkertaiseksi, 4000:een. Ja pian Ylpöt menivät mukaan myös liike-elämään.

Heikki Ylpön yritystoiminta

Ajassa kiinni oleva Heikki Ylppö rakensi pihapiirinsä Valtatien puolelle toisen talon, joka toimi sekä liiketilana että vuokra-asuintalona. Heikki-isällä oli talossa kauppahuone, jossa hän myi talon tuotteita, esimerkiksi viljaa. Liikehuoneistossa hän piti kestikievaria, jota hän itse kutsui majataloksi, vielä 1920-luvulla. Kestikievarin pitäjälle kuului myös hevoskyydin ylläpito ja Arvo Ylppökin toimi välillä kyytimiehenä vielä tohtorina.

Ylppöjen liikehuoneisto, Akaa
Martti rattailla

Uuteen taloon muutti vuokralaisia, kuten kruununvouti perheineen ja apteekkari, joka piti siellä apteekkiaan. Talossa pidettiin käräjiä, käräjäpiiriin kuuluivat Sääksmäki, Akaa (sisälsi jo Toijalan ja Viialan), Urjala ja Kylmäkoski. Kesäisin pihapiirissä toimi myös kioski. Myöhemmin Ylpön tyttäret ottivat kestikievarin pitääkseen aidan takana asuvan räätäli Edward Metsolan tyttärien kanssa. Matkustajakodin kahvilasta sai ostaa leivonnaisia ja muita leipomoherkkuja.

Ylppö vuokrasi liiketalonsa tiloja muillekin yrittäjille. Osa vuokralaisista viihtyi pitkään, jotkut pienet liikkeet vain lyhyen ajan. Tieltä katsottuna vasemmassa siivessä toimivat apteekki, kemikaaliliike, betonituotteita myyvän yrityksen edustus sekä Suoma Sundqvistin pitämä invalidiravintola Vamma. Talon oikeassa päässä oli vuonna 1918 punaisten esikunta, Oskari Tulosen polkupyöräliike ja KOP:n konttori. Liiketalon keskellä toimi Tolletin lastenvaateliike ja maalarimestari Ilmari Karin maalausliike aina 1950-luvulle saakka. Maalausliikkeessä myytiin maalia, tapetteja ja tehtiin urakkatöitä. Vuonna 1940 taloa korotettiin yhdellä kerroksella ja yläkertaan rakennettiin lisää asuntoja vuokrattavaksi.

Rautatien tuoma muutos

Rautatie muutti monella tavalla Akaata ja kylän ilmapiiriä. Höyryveturi veti junaa noin 30 kilometrin tuntivauhdilla ja matkustajajunat ohittivat Toijalan neljä kertaa päivässä, tavarajunat useammin. Koska junassa ei ollut ravintolavaunua, juna pysähtyi asemalle lounaan ja päivällisen aikoihin, jotta matkustajat ehtivät aterioida asemaravintolassa. Junassa matkusti monenlaisia ihmisiä, joita kyläläiset kerääntyivät asemalle seuraamaan. Joskus joukossa vilahti hienojakin matkustajia. Asema ja ratapiha toimivat Arvo-pojalle mielenkiintoisten ihmisten tarkkailupaikkana, mutta tarjosivat myös mahdollisuuksia vaarallisille jekuille.

Rautatie tarjosi vilkkaalle Arvo Ylpölle mahdollisuuden vaarallisiin ja ehdottomasti kiellettyihin leikkeihin. Pölkkyjen varaan rakennettujen ratakiskojen alle jäi nimittäin tyhjiö, jonne Arvo kaverinsa, Huhtisen Kallen, kanssa sulloutui. Kun juna alkoi lähestyä, Arvo työnsi päänsä kiskojen välisistä lankuista ylös niin, että veturinkuljettaja pelästyi ja luuli ajavansa pojan kuoliaaksi. Ja juuri kun juna tuli kohdalle, Arvo veti päänsä takaisin kiskojen alle. Muutaman päivän pojat leikkivät tätä hengenvaarallisilta leikkiä, kunnes junankuljettaja keksi laskea tulikuumaa vettä poikien päälle. Arvon jalkapöytään nousi vesirakkuloita ja vanhemmat saivat tietää poikien touhuista. Palkaksi Arvo sai hieman Koivuniemen herraa, mikä pitikin pojat poissa radalta muutaman päivän. (Inkeri Numminen: Arvo Ylpön vuosisata, WSOY, Juva, 1987)

Akaan alueen teollistuminen alkoi Viialassa, jossa toimi Akkas Ångsåg (Akaan Höyrysaha) ja lasitehdas. Toijalaan perustettiin myöhemmin olut-, tapetti- ja tiilitehtaat. Järjestötoiminta oli vilkasta ja Akaassa toimivat aktiivisesti Akaan työmiesseura, josta myöhemmin tuli työväenyhdistys sekä Akaan naisyhdistys sekä raittiusseura Kohtuuden ystävät, joka korjasi myöhemmin nimensä Raittiuden ystäviksi.

Akaalaiset pääsevät kouluun

Akaaseen perustettiin kansakoulu jo vuonna 1867, jota kävivät lähinnä virkamiesten ja talollisten lapset. Suuri osa kunnan lapsista ei käynyt koulua lainkaan tai vain muutaman viikon, joiden jälkeen oli kiire kotiin töihin. Rautatie toi koulutuksenkin kannalta paljon hyvää Akaaseen. Koska rautatie toi paljon uusia asukkaita, vetosi kunta valtioon uuden koulun rakentamiseksi. Valtio myönsi varat, kunhan kunta maksaisi opettajien palkat ja kuntalaiset huolehtisivat koulurakennuksen kunnossapidosta talkoovoimin.

Opettajaksi saatiin Jyväskylän seminaarin käynyt David Lehtonen, joka piti oppilaat tiukassa kurissa - ja vilkkaassa Arvo-pojassa oli ankaralle opettajalle haastetta. Ylppöjenkin onneksi Lehtonen luopui ruumiillisesta kurituksesta, kun vanhemmat ottivat lapsiaan liian kovan kurin vuoksi koulusta pois.

Kirkon viereen nousi vuonna 1890 uusi kansakoulu, jonne Arvo Ylppökin yhden kiertokouluvuoden jälkeen meni. Äiti oli lähettänyt Arvon vuodeksi kiertokoulun tutun opettajan huomaan rauhoittumaan ja kypsymään.

Kouluun tulevat köyhät lapset olivat kurjassa kunnossa: aliravittuja, riisitautisia ja risaisissa vaatteissa. Vauraimmat perheet pystyivät hankkimaan lapsilleen kouluvarusteet ja tekemään eväät mukaan. Lähellä asuvat lapset, kuten Arvo, kävivät kotona syömässä. Mutta Akaassa oli paljon lapsia, jotka joutuivat jäämään kenkien tai kouluvälineiden puuttumisen vuoksi kotiin tai istumaan koulutunneilla päivän nälässä ilman aamiaista tai päiväruokaa.

Kyläläiset päättivät lahjoittaa köyhimmille vaatteita ja kenkiä koulunkäyntiä varten, mutta kirjat, vihot ja eväät oli itse huolehdittava. Vanhempainyhdistys ja ompeluseurat, joissa Henriikka Ylppö toimi aktiivisesti, alkoivat järjestää myyjäisiä ja ohjelmallisia iltamia tukeakseen myös köyhimpien perheiden lasten kouluruokailua. Kyläläisten toiminta mahdollisti sen, että koulukeittolasta tarjottiin koulupäivän aikana vähävaraisten perheiden lapsille ruokaa, usein maitoa ja ruisleipää, velliä tai puuroa.

Oppikouluja ei vielä 1900-luvun alussa ollut kuin kaupungeissa, joten jatkaakseen koulunkäyntiään, Arvo Ylppö joutui 12-vuotiaana muuttamaan koulupäiviksi Tampereelle. Yhteiskoulua kävivät etupäässä säätyläiskodin lapset, ja maanviljelijöiksi hyvin toimeentuleville Ylpöille monen lapsen kouluttaminen oli taloudellisesti raskasta.

Ylpöt näkyvät Akaassa edelleen

Arvo Ylpön päästyä ylioppilaaksi vuonna 1906, aloitti Ylppöjen tilalla Toijalan 5-luokkainen yhteiskoulu toimintansa johtajaopettajanaan Arvo Ylpön Ilta-sisko. Oppilaita otettiin ensimmäisenä vuonna 35. Pitäjäläiset ja Akaan naisyhdistys sitoutuivat avustamaan koulun toimintaa monin tavoin. Kun oppikoulun rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, Heikki Ylppö lahjoitti Iso-Mikkolaan kuuluvaa maata oppikoululle Akaalle ja seuraavana vuonna nousi komea kolmikerroksinen kivirakennus. Toijalan yläkoulu ja lukio toimivat edelleen tällä paikalla, mutta alkuperäinen rakennus purettiin vuonna 1969.

Nykyisin useita rakennuksia käsittävä peruskoulun ala-aste on nimetty Arvo Ylpön kouluksi. Alkuperäinen kansakoulurakennus, jonka ikkunasta Arvo-poika aikanaan hyppäsi karkuun, on edelleen käytössä. Samoin keittola- ym. sivurakennukset.

Ylppöjä ei enää asu Akaassa, mutta heidän nimensä ja tekonsa elävät edelleen Akaan arjessa. Ylppöjen maat, liikehuoneisto ja kotitalo myytiin ja rakennukset purettiin vuonna 1974. Niiden tilalle Valtatien varrelle rakennettiin kerrostaloja ja edustalle matalia liikehuoneistoja. Keskimmäisen seinässä lukee "Tällä paikalla on ollut Arvo Ylpön lapsuuden kotipiha. 27.10.1987 Akaa-Toijala -seura". Muutama kymmenen metriä Toijalan asemalle päin alkaa Ylpön tie ja vanhan kivisakastin vieressä Ylpön puisto.

Akaassa on aina muistettu Arvo Ylpön merkkipäiviä - ja usein paikalla on ollut myös juhlien kohde. Tosin 90-vuotispäivänään Ylppö oli esitelmöimässä Intiassa, mutta silti Toijalassa vietettiin juhlia. Myös koululaisille kerrotaan Akaan suurmiehestä ja kerran akaalainen 9-vuotias Henna Rantanen kirjoitti kirjeessään arkkiatrille näin:

"Tervehdys Arkkiatri Arvo Ylpölle.

Minä olen 3b-luokan oppilas täältä samojen ikkunoiden takaa mistä Sinä olet hypännyt pakoon opettajaa. Minä käytän sinä-sanaa, koska Sinä olet lasten ystävä. Kyllikki Helpiö oli kertomassa ensimmäisen kerran meille, että sinä olet hypännyt tämän luokan ikkunasta. Nyt täällä on pihassa asfaltti se on minusta hyvin paha juttu. Minä olen niin kuin sanotaan terve kuin pukki välillä olen vähäsen kipeä mutta tulen pian terveeksi. Sinä olet kuulemma hyvin terve. Olen minäkin joskus kepposia tehnyt. Minä olen käynyt sinä talossa missä sinä asuit siellä. Minäkin olen vähän kiukkupussi ja kova tappelemaan.

Terveisin: Henna Rantanen"

Toijalan Vauhdin logo, Akaa

Kirjoittaja Teija Riikola