Akaan tie hyvinvointiin

Akaan kirkonpitäjä on ollut olemassa 1400-luvulta lähtien ja se kuului muutaman muun pitäjän kanssa Saarioisten hallintoalueeseen. Arvo Ylpön syntymän aikoihin Akaassa oli asukkaita reilut 1500. Pitäjä kehittyi huimasti rautatien ansiosta: syntyi teollisuutta, työpaikkoja, kouluja ja kunta sai verotuloja. Arvo Ylpön kouluaikana asukasmäärän lähes kaksinkertaistui, mikä mahdollisti pitäjän kehittymisen. Myös koululaitos ja terveydenhuolto alkoivat kehittyä.

Koulunkäynnin keskeyttäminen vähenee

Oppilasmäärä pysyi kansakoulun ensimmäisten 30 vuoden aikana melko samana, keskimäärin 125 oppilaassa, joista poikia oli jonkin verran enemmän kuin tyttöjä. Huomattavaa näinä vuosina on se, että vuosina 1867 - 1875 peräti kolmannes oppilaista kävi koulua vain vuoden ja päästötodistuksen sai joinain vuosina vain yksi oppilas.

Näinä vuosina nälkävuosi ajoi monta perhettä kurjaan kuntoon, joten kunnallislautakunta päätti vuonna 1869 sijoittaa kouluun 35 köyhää ja huonokuntoista lasta toivoen, että valtio antaisi heille avustusta. Niin kävikin ja kuvernööri toimitti Akaaseen 40 leiviskää riisiryynejä ja monenlaista muuta apua. Tämän jälkeen lapset huutokaupattiin asumaan muualle, mutta osa heistä jäi koulun kirjoihin, tosin korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi. Kun valtionapu ja akaalaisten keräämät avustukset oli kulutettu loppuun, vaivaishoidon lapset poistettiin koulusta. Vuonna 1877 kunnallislautakunta päätti, että vaivaiskassan varoilla ei enää kustanneta lapsia kouluun. Onneksi pitäjän varakkaimmat olivat ottaneet köyhimpiä kasvattilapsikseen huolehtien myös heidän koulunkäynnistään.

Nälkävuodesta toivuttiin vähitellen ja koulunkäynti lisääntyi: vuoteen 1895 mennessä vain kuusi oppilasta keskeytti koulunkäyntinsä, kolmannes oppilaista sai päästötodistuksen ja ennätykselliset viisi oppilasta jatkoi oppikouluun Hämeenlinnaan tai Tampereelle. Työläisten lapsia ei näihin aikoihin koulunpenkillä istunut, ja itsellisten, työläisten ja palkollisten lapset kävivät koulua hyvin satunnaisesti. Eniten koulua kävivät virkamiesten, kauppiaiden ja käsityöläisten lapset. Talolliset pyrkivät kouluttamaan ainakin yhden lapsistaan, mutta mitä pitempi koulumatka, sitä harvemmat talolliset lähettivät lapsensa kouluun. Toijalan yhteiskoulun valmistuessa 1906 oli 32 akaalaista nuorta lukenut itsensä ylioppilaaksi.

Sairaanhoito alkaa

Kun Ylpöt muuttivat Akaaseen, ei sairaalapalveluita juurikaan ollut, vaan sairaat hoidettiin kotona ja köyhimmät sairaat jäivät yleensä kokonaan hoidotta ja annettiin vaivaiskassan elätettäväksi. Pitkällisen keskustelun jälkeen kuntaan perustettiin kätilön toimi vuonna 1869, mutta tehtävään ei saatu ketään liian pienen palkan vuoksi.

Akaassa ei ollut Ylpön lapsuuden aikana suuria epidemioita, enimmäkseen puna- ja rokkotauteja sekä keuhkotautia, jotka olivat silloin usein huonokuntoisille ja aliravituille lapsille vakavia sairauksia. Siitäkin huolimatta uusia parannustapoja karteltiin. Pitäjän lukkari kiersi antamassa rokotuksia, mutta monet äidit piilottivat lapsensa jälkitautien pelossa. Koska pakkorokotukset oli asetuksella kielletty, Hämeessä lapsia tappanut isorokkoepidemia levisi Akaaseenkin.

Rautatien ansiosta uudet ajatukset terveydenhoidosta saavuttivat vähitellen Akaan. Rautatien rakennusvaiheessa Akaassa toimi työmiehille tarkoitettu tilapäinen sairaala, josta akaalaisetkin saivat hoitoa. Rautatie toi myös apteekin, jonka perusti R. Molin vuonna 1875 Mullin taloon, vasta päätä Iso-Mikkolaa. Apteekkarilta kysyttiin usein terveydenhoitoon liittyviä neuvoja. Vielä Arvon syntymän aikoihin Akaassa oli vain apteekkikaappi, mutta pian saatiin oikea apteekki, joka toimi välillä myös Ylppöjen liikehuoneistossa.

Lähin lääkäri oli Tammelassa asuva piirilääkäri, joka kävi Akaassa vain harvoin. Lääkäreitä matkusti jokin aikaa Tampereelta käsin vastaanottoa pitämässä, mutta he lopettivat pian työkiireittensä vuoksi. Rautatien ansiosta lääkäriin pääsy Tampereelle ja Hämeenlinnaan helpottui, mutta matka oli edelleen kovin pitkä. Vasta parinkymmenen vuoden kuluttua Akaaseen saatiin oma lääkäri.

Kätilö Akaaseen

Lainsäädäntö potkaisi vihdoin Akaan terveydenhoitoa hitaasti eteenpäin. Vuoden 1879 yleisen terveydenhoitoasetuksen seurauksena Akaaseen laadittiin terveydenhoitosääntö. Se vaikutti Akaan terveydenhuollonkehittymiseen pitkällä viiveellä. Tosin sen ansiosta saatiin kätilö jo vuonna 1881. Samoihin aikoihin kunnankokous määräsi rokotuspakon ja kuvernööri velvoitti Akaan kunnan palkkaamaan rokottajan, "rokonistuttajan".

Kätilön palkkaamiseen tuli kuitenkin mutkia. Vaikka veturinkuljettajan vaimo Johanna Holst pyysi samana vuonna päästä kätilöksi ja sitä ennen mahdollisuuden suorittaa ammattitutkinto, kunta suhtautui ehdotukseen kielteisesti. Vasta kun kuntaan oli perustettava rokottajanvirka 1886, päätettiin virkaan yhdistää kätilöntoimi. Johanna Holst palkattiin ammattitutkinnon suoritettuaan tehtävään 200 markan vuosipalkalla. Palkka oli pieni verrattuna esimerkiksi opettajan palkkaan, joka oli 300 markkaa vuodessa ja vaihdemiehen palkkaan, 708 - 900 markkaa vuodessa. Holst toimi kätilönä 10 vuoden ajan.

Vuodesta 1888 alkaen oli kaikki Akaan lapset rokotettava rokotusohjelman mukaisesti. Kätilö aloitti rokotukset lisämaksua vastaan: kaksi markkaa rikkaan ja markka vähemmän varakkaan lapsen rokottamisesta. Köyhät saivat rokotukset ilmaiseksi. Useiden lasten vanhempien oli kuitenkin sivuvaikutusten pelossa vaikea käsittää rokotusten tarpeellisuus. Rokotusten pakoilu jatkui ja vielä 1894 luettiin kirkossa niiden vanhempien nimet, jotka eivät olleet antaneet lastaan rokotettavaksi. Jos tämäkään ei auttanut, vanhemmat määrättiin maksamaan kymmenen markan sakot.

Ensimmäinen kunnanlääkäri

Moneen Hämeen kuntaan oli jo ehditty palkata lääkäri, kun Akaassa otettiin asia vasta käsittelyyn. Neuvottelujen jälkeen apteekkari J. K. Rothberg lupasi maksaa lääkärinpalkasta 500 markkaa, Akkas Ångsåg 200 markkaa ja kunta 500 markkaa. Ensimmäiseksi kunnallislääkäriksi palkattiin 1897 Julius Frisk. Parin vuoden päästä virka tuli avoimeksi ja siihen nimitettiin Pöytyän kunnanlääkäri Kaarlo Palkonen, joka toimi virassaan kuolemaansa saakka vuoteen 1918. Pian kuntalaiset olivat yksimielisiä kunnanlääkärin tarpeellisuudesta, mutta palkan suuruus herätti keskustelua. Asia ratkaistiin niin, että kunnanlääkäri tarkasti vuodesta 1910 lähtien kansakoululapset kahdesti vuodessa ja hoiti ilmaiseksi kaikki köyhäinapua saavat.

Kun eräs akaalainen lapsi sairastui isorokkoon vuonna 1903, Kalle Palkonen otti päätehtäväkseen kulkutautien taltuttamisen ja järjesti yleisen suojarokotuksen. Tulirokkoepidemiat olivat sen sijaan jatkuvia ja keuhkotauti pitäjän tuhoisin sairaus. Siksi Palkonen ehdotti, että kunta puhdistaisi "formaalipuhdistusaineella" näihin tauteihin sairastuneiden huoneet. Kylätaajamat olivat jo tiheästi asuttuja ja maailmansodan syttyminen toi mukanaan koleran, lavantaudin ja isorokon uhat, joten rokotuksia tehostettiin ja kaikki talot määrättiin sakkojen uhalla puhdistettavaksi.

Terveydenhuollon pitkä tie

Akaan terveyspalvelut kehittyvät hitaasti, vaikka niissä oli vielä paljon kehitettävää ja kuntaa oli usein kehotettu perustamaan kulkutautisairaala ja sairaanhoitajan virka. Vuosien ajan tarvittiin pitkiä keskusteluja ja väittelyitä eri yhdistyksissä sekä kunnan hallinnossa ja kunnallispoliitikkojen keskuudessa, kunnes kuntalaiset olivat ymmärtäneet terveyspalvelujen merkityksen.

Akaan Naisyhdistys teki aloitteen, minkä seurauksena kuntaan palkattiin kiertävä sairaanhoitaja vuonna 1917. Siihen mennessä Akaaseen oli saatu terveydenhoitomääräyksiä valvova terveydenhoitolautakunta, kuntaan palkattu kolme terveydenhuollon työntekijää, apteekki toimi ja sairaalahoitoa saatiin junamatkan päässä Tampereella.

Kalle Palkosesta tuli puolestaan tullut pian Akaaseen muutettuaan pidetty ja arvostettu lääkäri – ja Arvo Ylpön ensimmäinen esikuva lääketieteen alalla. Palkonen valittiin vuonna 1914 Akaan ensimmäisen kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi.

Köyhäinhoito ja vaivaiskassa

Köyhäinhoidon perustana oli vuoden 1852 vaivaishoitoasetus. Jokaiselta talolta kerättiin varat vaivaiskassaan ja vaivaiset kiersivät ruoduissaan ja orvot lapset kaupattiin huutokaupassa vaivaiskassalta vähiten korvausta pyytävälle. Maaseudulla 1700- ja 1800 –luvuilla toiminut ruotujärjestelmä perustui ruotuihin, jotka olivat on 2-6 talon muodostamia ryhmiä. Kunkin ruodun talot vastasivat yhteisesti sotamiehen tai köyhäinhoidon järjestämisestä ja kustannuksista. Jos köyhäinhoidon piiriin kuuluva asui omillaan, hänelle annettiin tietty määrä elintarvikkeita. Talosta taloon kiertävälle vaivaiselle puolestaan määrättiin hoitoaika kussakin paikassa.

Edullisesta ruotujärjestelmästä huolimatta vaivaiskassan menot kasvoivat Akaassa vuosi vuodelta, vaikka kunta pyrki pitämään heidän määränsä samana esimerkiksi kieltäen köyhien muuttamisen Akaaseen. Vuonna 1880 oli köyhäinavun piirissä Akaassa 78 henkilöä ja 1910 se oli noussut 83:een. Köyhäinavun menot nousivat tänä aikana 1 117 markasta peräti kymmenkertaiseksi, 11 460 markkaan.

Vuodesta 1873 lähtien kunnallislautakunta huolehti vaivaishoidosta ja pitäjä jaettiin 32 ruotuun, joista kukin piti yhden vaivaisen. Mielisairaan hoitaminen ruodussa osoittautui vaikeaksi ja muutamaa vuotta myöhemmin löytyy ensimmäinen merkintä mielisairaan lähettämisestä sairaalaan. Seuraavina vuosina tämä järjestely vaikeutui sairaalapaikkojen puutteen vuoksi.

Lasten huutokaupat

Valtion vaivaishoitoasetus edellytti 1879 kunnan laatimaan köyhäinhoito-ohjesäännön, joka mm. kielsi lasten huutokaupat. Kunnan taloudellisen tilanteen vuoksi näin ei kuitenkaan tehty ja vasta 1883 jaossa lasta tai heikkomielistä ei enää annettu vähiten korvausta vaativalle, vaan soveliaimmalle. Lisäksi jako suoritettiin nyt niin, etteivät lapset ja hoitoa tarjoavat olleet enää läsnä päätöstä tehtäessä. Kerjuu kiellettiin ankarasti ja kunta yritti hankkia köyhille töitä. Kymmenen vuotta myöhemmin haluttiin kiinnittää huomiota vaivaisten ihmisarvoon ja uusi asetus lakkautti ruodut. Vaivaiset hoidettiin taloissa maksua vastaan ja vaivaishoitajan tuli tarvittaessa hankkia sairastuneelle vaivaishoitolaiselle lääkärihoitoa ja lääkkeitä.

Asetuksen ja siitä seuraavien toimenpiteiden ansiosta vaivaisten ja köyhien sairasapu ja vaivaisten koulunkäynti lisääntyivät. Mielisairaille saatiin kunnon hoitopaikka, kun Pitkäniemen sairaala valmistui vuonna 1900.

Kunnan oli annettava kaikille kunnan lapsille mahdollisuus koulunkäyntiin - myös vammaisille, kuuroille, mykille ja sokeille. Asetuksen ansiosta kuntaan palkattiin myös lastentarkastaja, joka tarkasti lasten hoidon ja koulunkäynnin tulokset.

Suurin osa lapsista jäi kuitenkin opetusta vaille tai sai opetusta vain tilapäisesti. Oppilaiden lukutaito oli heikko ja sitä parantamaan perustettiin kiertokoulu 1876. Varakkailla oli markan sisään kirjoitusmaksu. Kiertokoulu nosti huomattavasti Akaan sivistystasoa ja siellä oli oppilaina myös lukutaidottomia aikuisia. Kirjasto Akaaseen perustettiin 1879 ja kirjojen lainaaminen oli alusta alkaen vilkasta.

Arvo Ylpön syntymän aikoihin alkanut hyvinvointi pääsi vauhtiin monen asian seurauksena: yhteiskunta muuttui ja vaurastui pitkälti teknologian kehittymisen ansiosta, ja lainsäädäntö kannusti kuntia käyttämään varallisuuttaan koulutukseen, kirjastoihin ja terveydenhuoltoon.

Kirjoittaja Teija Riikola

(Akaan historiaa käsittelevä luku perustuu professori Pekka Suvannon Akaan historia-teokseen, Akaan historia II Toijala-Kylmäkoski-Viiala, 1954.)