Arvo Ylppö -mitali

Arvo Ylpön 70-vuotispäivien lähestyessä syntyi ajatus Arvo Ylppö-mitalin lyömisestä ja kansainvälisen palkinnon jakamisesta. Asiasta keskusteltiin vuonna 1956 presidentti J.K. Paasikiven ja hänen puolisonsa rouva Alli Paasikiven kotona järjestetyssä tilaisuudessa. Alli Paasikivihän oli Lastentautien tutkimusrahaston kannatusyhdistyksen kunniajäsen ja oli järjestänyt kotonaan neuvottelutilaisuuden yhdistyksen johdolle. Ajatuksen kansainvälisestä palkinnosta esitti kuitenkin myös paikalla ollut presidentti Paasikivi itse. Isäntäväen lisäksi paikalla olivat vuorineuvos Wilhelm Wahlfors ja rouva Karin Ramsay sekä professorit C.E. Räihä ja Niilo Hallman, joista viimeksi mainittu on kuvannut edellä kerrottua tilaisuutta.

Mitalin perustajat ja lyöminen

Arvo Ylppö mitalin säännöt hyväksyttiin seuraavan vuoden toukokuun 16. päivänä. Perustajiksi kirjattiin Suomen Lastenlääkäriyhdistys, Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Lääketehdas Orion Oy ja Lastentautien tutkimusrahaston kannatusyhdistys. Allekirjoittajina olivat näiden järjestöjen puolesta samassa järjestyksessä lueteltuina puheenjohtaja Niilo Hallman, pääsihteeri Edwin Törmälä, toimitusjohtaja Unto Mönkkönen ja puheenjohtaja Karin Ramsay. Järjestöjen nimet ovat sittemmin hieman muuttuneet siten, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton nimestä on jätetty pois sana "Kenraali" ja Lastentautien tutkimusrahaston kannatusyhdistys on lopettanut toimintansa jättäen tehtävänsä sitä seuranneelle Lastentautien Tutkimussäätiölle.

Mitalin suunnittelu annettiin aikansa tunnetuimman mitalitaiteilijan Gerda Qvistin tehtäväksi. Mitalia lyötiin aluksi kaksi kultaista annettavaksi ensimmäisessä jaossa, sitten hopeisia mitaleja, joita annettiin kullattuina myöhemmissä mitalin jaoissa sekä sellaisenaan hopeisina myös muissa tilaisuuksissa ja tarkoituksissa käytettäviksi ja lisäksi 1000 kpl pronssista mitalia, jotka oli tarkoitus myydä varojen hankkimiseksi järjestöjen tarpeisiin. Kauppaneuvos Lauri Viljanen lahjoitti varat ensimmäisten mitalien lyömiseksi ja hänen poikansa kauppaneuvos Arno Viljanen huolehti vastaavasti mitalien valmistamiskustannuksista 30 vuotta myöhemmin arkkiatri Ylpön 100-vuotispäiviksi.

Mitalin jakaminen

Sääntöjen mukaan mitali jaetaan tunnustuksena vastasyntyneisiin ja keskosiin kohdistuneista lääketieteellisistä tutkimustöistä joka viides vuosi Arvo Ylpön syntymäpäivänä. Mitali annetaan yhdelle ulkomaiselle ja yhdelle suomalaiselle tutkijalle kuitenkin niin, että jompikumpi mitali voidaan jättää jakamatta. Mitalin saajien toivotaan pitävän esitelmän tai luentosarjan tutkimuksistaan. Rahallista palkkiota ei mitalinsaantiin alun pitäen liittynyt lukuun ottamatta käytännön matkakuluja ja vastaavia. Tästä syystä professori Perheentupa kirjoituksessaan Lastenlääkäriyhdistyksen historiikissa kutsuu palkintoa "köyhän maan Nobeliksi". Kuitenkin 2007 Lastentautien tutkimussäätiö liitti palkintoon myös rahasumman, 50 000 euroa.

Sääntöjen mukaan mitalien jaosta päättää erityinen jakotoimikunta, jonka jäseninä ovat perustajayhteisöjen edustajien lisäksi kaikki maamme virassa olevat vakinaiset lastentautiopin professorit. Arkkiatri arvo Ylppö kuului toimikuntaan sen puheenjohtajana koko elämänsä ajan. Hänen jälkeensä ovat puheenjohtajan tehtävät kuuluneet sääntöjen mukaan virkaiässään vanhimmalle lastentautiopin professorille.

Arvo Ylppö-mitalin jakotoimikunnan kokous 1986

Arvo Ylppö-mitalinsaajat

Ulkomaiset mitalinsaajat:
1957 Clemet A. Smith, USA
1962 Marcel Lelong, Ranska
1967 John Lind, Ruotsi
1972 Klaus Riegel, Saksa
1977 Louis Gluck, USA
1982 Victor Dubowitz, Iso-Britannia
1987 Abraham Rudolf, USA
1992 Gabriel Duc, Sveitsi
1997 Ola Didrik Saugstad, Norja
2002 Alan H. Jobe, USA
2007 David Edwards, Iso-Britannia
2012 Jeffrey A. Whitsett, USA

Clement A. Smith,
USA, 1957
Marcel Lelong,
Ranska, 1962
John Lindh,
Ruotsi, 1967
Klaus Riegel,
Saksan Liittotasavalta, 1972
Louis Gluck,
USA, 1977
Victor Dubowitz,
Englanti, 1982

Kansainvälinen mitali on siis myönnetty joka jakokerta ja eri puolille tiedemaailmaa. USA on tässäkin tilastossa saanut eniten mitaleja, mutta ei aivan samassa suhteessa kuin Nobelin palkintojen jaossa. Jakotoimikunnassa onkin aina katsottu tyytyväisyydellä, jos hyviä ehdokkaita on löydetty muistakin maista. Erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että vuonna 1972 myös Saksaan voitiin jakaa mitali, koska sehän oli Arvo Ylpön tieteellinen kotimaa. Myös skandinaavisten veljesmaiden mukanaolo oli tärkeätä.

Mitalinsaajat ovat tutkineet vastasyntyneiden ja keskosten merkittävimpiä sairauksia, kuten hengitysvaikeuksia, mutta myös hermostollisia ongelmia. Ensimmäinen mitalinsaaja Clement A. Smith toimi lastenlääkärinä eräässä Yhdysvaltain nimekkäimmistä synnytyssairaaloista Boston Lying-in sairaalassa, joka toimii Harvardin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetussairaalana. Hänellä oli läheiset suhteet suomalaisiin tutkijoihin kuten monella muullakin mitalin saajalla.

Suomalaiset mitalinsaajat:
1957 Arvo Ylppö
1962 Carl-Eric Räihä
1982 H. R. Nevanlinna
1987 Niels Räihä
1992 Mikko Hallman
1997 Kari Raivio
2012 Vineta Fellman ja Sture Andersson

Carl-Eric Räihä,
Suomi, 1962
Harri Nevanlinna,
Suomi, 1982
Kari Raivio
Suomi, 1997

Mitalinsaajien tieteellinen taso on haluttu pitää korkeana ja kansainvälisesti korkeatasoisena myös kotimaisten tieteenharjoittajien osalta. Kaikki mitalinsaajat ovat tieteellisessä toiminnassaan keskittyneet juuri keskosten ja vastasyntyneiden ongelmien ratkaisuun. Professori H. R. Nevanlinnan tieteellinen ura oli muihin verrattuna siinä suhteessa poikkeus. Hän ei ollut varsinaisesti erikoistunut vastasyntyneisiin, mutta hänen tutkimuksensa ja käytännön toimintansa Rh-immunisaation toteamisessa, hoitamisessa ja ehkäisemisessä oli niin merkittävää, että hänelle haluttiin myöntää mitali.

Juhlallisuudet

Mitalin on luovutettu usein Helsingin yliopiston juhlasalissa järjestetyssä päivätilaisuudessa, jossa mitalin saaja on pitänyt esitelmän. Tämän lisäksi on järjestetty arvokas iltatilaisuus ja samalla on vietetty Arvo Ylpön "tasaviisivuotis"-syntymäpäiviä. Erityisen arvokas tilaisuus järjestettiin Arvo Ylpön 100-vuotispäivänä, joka jäikin sitten viimeiseksi yhdistetyksi mitalinjako- ja syntymäpäiväjuhlaksi.

Vuoden 1977 luovutuspäivä sattui samaan aikaan Maailman Lastenlääkäriyhdistyksen New Delhin kongressin kanssa. Niilo Hallmanin toimiessa samanaikaisesti kansainvälisen yhdistyksen toiminnanjohtajana, onnistuttiin mitalin luovutustilaisuus sisällyttämään kongressin ohjelmaan. Arkkiatri Arvo Ylppö piti tilaisuudessa esitelmän, jonka yleisönä oli noin 4000 lastenlääkäriä kaikkialta maailmasta. Iltajuhlan järjesti tuolloin Suomen-Intian suurlähettiläs Riitta Örö lähetystön tiloissa.

Kirjoittaja Jarmo Visakorpi