Etusivulle

ARVO YLPPÖ
Arkkiatri 1887-1992

 
 

Lastentautioppiin erikoisaloja

Lääketieteessä määriteltiin nopeaan tahtiin uusia tautiryhmiä. Myös tutkimusten monimutkaistuessa ja hoitomenetelmien kehittyessä yksi lastenlääkäri ei voinut enää hallita koko lastentautien aluetta. Seurauksena oli alan jakautuminen laajempiin ja suppeampiin erikoisalueisiin. Niitä varten tarvittiin erikoiskoulutusta saaneita lääkäreitä ja heidän potilailleen tilaa vuodeosastoilla ja poliklinikalla. Suuri muutos oli se, että sairaalan toiminta laajeni myös lasten kirurgisten tautien alueelle. Monet erikoisalat kilpailivat keskenään niukoista resursseista.

Lastenkirurgia

Lasten tapaturmat, luumätä, märkäkertymät (empyemat), ruokatorven lipeäkivivammat ja muut kirurgista hoitoa vaativat sairaudet oli tähän asti hoidettu kirurgisen sairaalan lastenosastolla, jossa ei ollut lastenlääkärin virkaa. Lastenklinikassa kirurginen toiminta oli rajoittunut paiseiden avaamiseen ja joskus hätätilanteessa henkitorven avaamiseen (trakeotomia) vaikean kurkkumädän hoidossa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Lastenklinikan uuteenkaan rakennukseen ei sisältynyt leikkaussaleja ja kirurgisia osastoja. Onneksi Ylppö vakuuttui rakennusvaiheen aikana siitä, että lastenkirurgien toiminnan tuli tapahtua läheisessä yhteistyössä ja myös samassa talossa lastenlääkärien kanssa. Vielä varsin myöhäisessä vaiheessa hän sai eduskunnan myöntämään lisärahoituksen suunnitelmanmuutokseen, joka mahdollisti rakennuksen korottamisen yhdellä kerroksella ja kirurgisen toiminnan liittämisen Lastenklinikkaan. Toiminta alkoi tälläkin alalla perin vaatimattomasti; kirurgian ylilääkäri Matti Sulamaa (1919-1988) oli aluksi ainoa kirurgi sairaalan palkkalistoilla. Toiminnan kannalta aivan välttämätön kirurgiapulaislääkäri voitiin palkata vuonna 1947 perustetun Lastentautien tutkimussäätiön tuella.

Neonatologia keskittyy vastasyntyneisiin

Lastensairaalan eli lastenklinikan muuttaessa Meilahteen, Naistenklinikan ovet avautuivat ensi kertaa lastenlääkäreille. Tämä oli alku synnytyksiä hoitavan henkilökunnan ja lastenlääkärien tärkeälle yhteistyölle. Uusi tieto keskosten ja vastasyntyneiden verenkierron ja hengityksen fysiologiasta avasivat uusia näköaloja tämän tärkeän potilasryhmän, vastasyntyneiden, hoidolle. Yhdysvalloissa opiskellut E.K. Ahvenainen toi ensimmäisenä tämän alan uutta tietoa Helsingin Lastenklinikkaan. Hän työskenteli usean vuoden ajan Lastenklinikan seniorineonatologina ja patologina, vaikka hänelle ei voitu tarjota vakinaista virkaa.

Lasten kardiologia

Sodan aikana oli kehitetty uusia hoitomenetelmiä myös synnynnäisiin sydänvikoihin.  Aiemmin näiden rakennevikojen laadun selvittelyllä ei ollut merkitystä, koska hoitoa ei ollut. Kun leikkaushoito oli kehitetty, myös tarkka taudinmääritys tuli tärkeäksi.  Lasten sydäntautien eli kardiologian uusimmat opit Suomeen toi Ruotsissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa alaa opiskellut Bernhard Landtman (1916-1979).

Lastenpsykiatria

Lastenpsykiatria oli toinen erikoisalue, joka ei vaatinut omia osastotiloja, mutta vaikutti vähitellen voimakkaasti sairaalan kaikkien osastojen toimintaan. Yhdysvalloissa opiskellut Eero Valanne oli sen ensimmäinen edustaja ja voimahahmo. Hän aloitti työnsä 1950-luvun alussa ensin apulaislääkärinä ja vuodesta 1958 alkaen ensimmäisenä lastenpsykiatrian erikoislääkärinä. Hän tahtoi ennen kaikkea auttaa sairaalan henkilökuntaa ymmärtämään, että sairaus ja sairaalaan joutuminen merkitsee lapselle aina stressitilannetta. Lapsen ja vanhempien pelot, masennus ja mahdolliset syyllisyyden tunteet on otettava hoidossa huomioon aivan kuten ruumiillisetkin oireet. Monet sairaalan rutiinit muutettiin Valanteen vaikutuksesta vähitellen lapsiystävällisemmiksi. Vierastunteja pidennettiin, vanhemmat otettiin enemmän mukaan hoitoon ja kivunlievitystä parannettiin.

Kirjoittaja Leena Tuuteri