Hauskaa, jännitystä ja urheilua - Linnanmäki syntyy
Vapaa-ajan lisääntyessä ja kaupunkimaisen elämäntavan yleistyessä lastenkin vapaa-ajan viettoon kiinnitettiin huomiota. Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja Arvo Ylppö ja kansliapäällikkö Erik Mandelin lähestyivät asiaa eri suunnista. Arvo Ylpölle asia oli terveydenhuollollinen ja Erik Mandelinin näkökohdat liittyivät hänen taustaansa vankeinhuollossa.
Molemmat halusivat järjestää lapsille hauskaa ja harmitonta tekemistä, josta lapset saisivat iloa ja jännitystä. Tästä ajatuksesta lähti useita toimintalinjoja: askartelukerhot, kesävirkistys, uimakoulut, urheilukilpailut ja huvipuisto. Toimintaa oli suunnittelemassa parhaimmat asiantuntijat, kuten Lauri "Tahko" Pihkala hiihtokilpailuita ja Toivo Aro uimatoimintaa.
Askartelukerhoja ja uimakouluja 1920-luvulta lähtien
Askartelukerhoja varten Liitto koulutti kerho-ohjaajia jo 1920-luvun ensimmäisinä vuosina. Kerhojen teemoina oli veisto, korityö ja muu askartelu. Poikien ohjaajien kouluttamista varten avattiin Helsinkiin poikien harjoituskerho keväällä 1922 ja tytöille vuonna 1924. Valtakunnallisena kerhotyön ohjaajana toimi Impi-Liisa Kilpeläinen, joka matkusti neuvomassa ja innostamassa Liiton paikallisia osastoja. Vuosikymmenen puolivälissä 50 osastolla oli kerhoja.
Kesävirkistystoiminnassa tarjottiin kaupunkkien ja tehdastaajamien lapsille ohjattua toimintaa. Sitäkin varten koulutettiin ohjaajia, lähinnä nuoria tyttöjä, jotka näin saivat kesätyötä. Ennen vuotta 1939 noin 8000 lasta oli osallistunut kesävirkistykseen. Vuoteen 1954 mennessä oli kesävirkistystoimintaa järjestetty yli 400 paikkakunnalla.
Uimakouluja Liitto järjesti Suomen Meripelastusseuran ehdotuksesta vuodesta 1924, ja 1930-luvun lopulla 150 paikkakunnalla oli kesäisin yli 10 000 oppilasta, joista innokkaimmista tuli uimamaistereita ja uimakandidaatteja. Opetusministeriö tuki uimakoulujen materiaalin tuottamista ja levittämistä. Uimakouluja varten koulutettiin ja palkattiin ohjaajia. Näin monet koululaiset ja opiskelijat saivat kesätöitä.
Urheilukilpailut
Paikallisosastot järjestivät urheilukilpailuita kaikkialla Suomessa: kesäisin juoksua ja kolmiottelua, ja talvisin hiihtokilpailuita kaikissa Suomen kansakouluissa. Vuonna 1926 järjestettiin lapsille urheilukilpailuita yli 100:lla paikkakunnalla. Voittaja oli se kunta, jossa oli eniten osallistujia asukasmäärään suhteutettuna.
Vuonna 1959:
Uimakouluihin osallistui yli 50 000 lasta ja puolet uimataidottomista oppi uimaan.
Kesäleireille, kesäsiirtoloihin ja leikkikenttien toimintaan osallistui kesällä vajaat 15 000 lasta.
Hiihtokouluja järjestettiin 45 ja hiihtokilpailuihin osallistui yli 8 300 lasta.
Linnanmäki syntyy
Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli yhteistyössä Sariolan sirkussuvun kanssa siten, että Liiton osastot järjestivät kiertävälle tivolille esiintymismahdollisuuksia ja tiedottivat ohjelmasta. Tämä aiheutti pahennusta Mannerheimin Lastensuojeluliiton piirissä. Jotkut pitivät koko touhua tyhjänpäiväisenä ja jopa vahingollisena. Liiton puheenjohtaja Arvo Ylppö oli tässäkin lasten puolella. Hänen mukaansa hauskanpito ja pieni jännitys olivat hyväksi lapsille. Oli parempi, että jännitystä saadaan harmittomassa luvallisessa tivolissa kuin luvattomissa puuhissa kadunkulmissa. Maaseudulla taas lapsilla oli kovin vähän muuta ohjelmaa niin, että sirkusteltan ilmestyminen paikkakunnalle oli harvinaista herkkua. Ylpön piti kuitenkin korostaa, että sirkuksen kutsuminen oli osastojen oma asia eikä sitä tarvinnut kutsua, ellei osaston johto niin halunnut. Tässä törmättiin ajankohdan ahtaisiin käsityksiin taiteen jaosta korkeakulttuuriin ja väheksyttävään muuhun toimintaan.
Arvo Ylpölle ja hänen hengenheimolaisilleen lastensuojelun piirissä tivolitempuilla ja karuselleilla oli kasvatuksellinen sisältö. Elämään piti saada iloa eikä itkua.
Helsingissä järjestettiin lapsen päivän tapahtumia nykyisen Kisahallin edessä olevalla messukentällä. Siellä oli arpajaisia, klovneja ja muuta lapsille sopivaa leikkimielistä ohjelmaa. Sotien jälkeen ryhdyttiin etsimään pysyvää esiintymispaikkaa. Sopiva paikka löytyi Alppilasta Linnanmäeltä, jossa toiminta aloitettiin vuonna 1950. Järjestelyn takana olivat suuret lastensuojelujärjestöt ja Lastensuojelun Keskusliitto.
Lasten Päivän Säätiö
Selventääkseen organisaatiota ja verotusta vuonna1957 perustettiin Lasten Päivän Säätiö ylläpitämään Linnanmäen huvipuistoa. Säätiön taustajärjestöt ovat Lastensuojelun keskusliitto ry, Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi- ja turvakotien liitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Parasta Lapsille ry sekä Pelastakaa Lapset ry. Säätiön tuotto jaetaan niiden kesken.
Suomen suosituin huvipuisto
Vuoteen 2010 mennessä Linnanmäki on lahjoittanut yli 70 miljoonaa euroa lastensuojelutyöhön. Tämä tulo on järjestöille siinä mielessä merkityksellistä, ettei sitä ole korvamerkitty tiettyyn hankkeeseen, kuten valtion ja Raha-automaattiyhdistyksen avustus. Linnanmäen tuotoilla voidaan tarttua ajankohtaisiin ongelmiin ja aloittaa utopistisakin kokeiluja ja siten kehittää lasten hyväksi tehtävää työtä.
Säätiön hallintoelimissä toimivat taustajärjestöjen edustajat, millä pyritään ohjaamaan huvipuiston kaupallista toimintaa lastensuojelun kannalta hyväksyttävissä puitteissa. Keskustelua on käyty mm. siitä, voiko huvipuiston alueella olevissa ravintoloissa tarjota alkoholia.
Linnamäestä on tullut maan suosituin vapaa-ajan kohde, ja kaikki paheksunta lasten hauskanpidosta on loppunut. Sen yksi vahva puoli on tuoton päätyminen hyvään tarkoitukseen.
