Kansanvalistus

Suomessa oli vielä 1900-luvun alussa paljon tietämättömyyttä ja lukutaidottomuutta. Sosiaaliset erot olivat valtavat: vain vauraimmilla oli mahdollisuus mennä lääkärin vastaanotolle tai hankkia lääkärikirjoja. Sisällissota jakoi kansan myös henkisesti kahteen leiriin.

Berliinissä toimiva edistyksellinen Kaiserin Victoria Haus oli yksi ensimmäisiä sosiaalilääketieteeseen erikoistuneita sairaaloita ja myös huono-osaisten lasten hoitolaitos. Siellä Arvo Ylppö näki, kuinka suuren lapsijoukon terveyttä voidaan kansanvalistuksella parantaa. Tarvittiin koulutusta ja tietoa, joka ulottuisi kaikkiin lasten kanssa tekemisissä oleviin henkilöihin ja instituutioihin lääkäreistä lastenlikkoihin ja äiteihin. Kaikki he tarvitsivat selkeästi esitettyä, asiallista ja perusteltua tietoa lasten terveydestä ja hoidosta.

Riisitautikortti
Vahanuket, Yliopistomuseo

Arvo Ylppö kokosi Saksassa kauppaneuvos Nikolai Tirkkosen 50 000 markan lahjoituksen turvin lastenhoidon näyttelyn, joka koostui opetustauluista ja vahanukeista. Näyttelyä kokoamassa oli samat saksalaiset taiteilijat, jotka olivat tehneet Kaiserin Auguste Victoria Hausille näyttelymateriaalia.

Nuket esittivät yleisimpiä lastentauteja, mm. riisitautia, tulirokkoa ja sikotautia. Risatauti oli tuberkuloosin aiheuttama krooninen tauti, jota ei enää esiinny. Vahasta oli valmistettu myös vauvan ulostenäytteitä, tavallisen terveen lapsen ulosteet ja erilaisia vatsatauteja sairastavien imeväisten ulosteita. Myös kaksipäinen epämuodostumia edustava nukke olivat näyttelyn vetonauloja.

Lehdistö valjastetaan valistustyöhön

Ylppö hyödynsi julkista sanaa tiedon levittämisessä tehokkaasti. Hän kirjoitti kansanomaisia artikkeleita suomenkielisiin lehtiin terveydenhuollosta sekä kiireisimmin hoidettavista ja yleisimmistä lastentaudeista, erityisesti riisitaudista ja imeväisten ruokinnasta.

Arvo Ylppö aloitti kansanvalistustyönsä jo Saksassa asuessaan, ja lehdistö julkaisi hänen kirjoittamansa kiertokirjeen Lastenhoidon 10 kultaista käskyä kaikkialla Suomessa. Ylppö meni 10 käskyssään perusasioihin. Hän neuvoi, miten vanhemmat voivat vaikuttaa lasten suurimpiin kuolinsyihin ja terveyttä uhkaaviin tekijöihin. Tieto levisi sanoma- ja aikakauslehtien kautta laajasti eri puolille Suomea.

Ylppö teki vuosia yhteistyötä Kotilääkärin, Kotilieden ja Suomen Kuvalehden kanssa kirjoittamalla lääketieteestä ja terveysaiheista. Suomen Kuvalehti oli muutenkin mukana kansanvalistustyössä ja julkaisi kuvia muiden muassa riisitaudin vaikeasti runtelemista lapsista. Vanhemmat eivät tietäneet, mistä vauriot johtuivat, mutta kuvien näkeminen auttoi yhdistämään lasten oireet ja taudin. Lehtiartikkelin seurauksena vanhempia saapui hänen vastaanotolleen Helsinkiin. He halusivat apua, etteivät lapsella ilmenneet riisitaudin alkuvauriot enää pahenisi. Lasten riisitauti väheni näiden lehtijuttujen ja muun valistuksen ansiosta nopeasti.

Sotien jälkeen Arvo Ylppö ja media valistivat laajemmin lasten terveydestä ja taudeista ja yhteistyökumppaneiksi tuli lisää aikakauslehtiä. Kotiliesi ja Ylppö tekivät yhteistyössä Kotilieden Lääkärikirjan sekä Pallero-lehtisen. Ylppö vastaanotti 1979 terveysvaikuttajille suunnatun Kotilääkärilehden Terveen elämän palkinnon, kuvanveistäjä Toivo Jaatisen pronssisen nauriin.

Vuosikymmenten kuluessa lehtijutut rakentuivat yhä enemmän Arvo Ylpön persoonan ympärille. Ylppöä asia ei haitannut, kunhan hän sai sanottavansa ja asiansa tehokkaasti perille. Useassa lehdessä 1970- ja 80 -luvuilla hän korostaa pääviestejään: äiti on lapselle tärkein, eikä häntä voi kukaan tai mikään korvata sekä kouluruokailusta, ulkoilman merkityksestä, lapsilukumäärästä, yksilöllisestä kasvatuksesta sekä lapsen varhaisten vuosien merkityksestä. Näistä aiheista suomalaiset lukivat vuosikymmenten aikana lähes kaikista suomalaisista sanoma- ja yleisaikakauslehdistä, joita olivat mm. Iltalehti, Iltasanomat, Aamulehti, Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Anna, Nykyposti, Pikajuna, Me Naiset, Terveys 2000 ja Lapsemme.

Kirjoja, lehtisiä ja radioesitelmiä

Arvo Ylppö kirjoitti useita lastenhoito-oppaita, joissa käytiin seikkaperäisemmin läpi hänen lehdistössä esittämiänsä hoito-ohjeita sekä kasvatuksen ja hoidon periaatteita.

Pelkästään Mannerheim -liitto julkaisi jo kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana yksin tai yhteistyössä eri kustantajien kanssa 167 yli viisisivuista painotuotetta, joista moni oli Arvo Ylpön kirjoittamia. Hänen nimellään julkaistiin viisi vihkosta ja lukemattomia kirjoituksia nimettömänä.

Lasten terveyteen ja hoitoon liittyviä näytelmiä lähetettiin Mannerheim-liitosta kansakouluihin kaikkialle Suomeen. Niiden avulla saatiin tärkeää valistusta levitettyä eri puolille Suomea - ja valistus menikin näytelmien ja kuvien välityksellä paremmin perille kuin sormi ojossa saarnaamalla. Kirjoittajiksi pyydettiin alan huippuja, kuten F.E. Sillanpää, L. Onerva ja Anni Swan, joka kirjoitti Lapsen turva-näytelmän (1924). Näytelmän opetuksena on, että kaksi Matin ja Kertun kohdannutta tyttöä ostaa taskurahoillaan Kertulle maitoa. Paikalle tulee terveyssisar, joka vie Kertun Lastenlinnaan hoidettavaksi.

Kaikkialle Suomeen levisivät myös Elli Tavastähden 1925 kirjoittamat 'Lapsi huutaa eli lastenhoitajaa haetaan - yksinäytöksinen murhenäytelmä, joka päättyy onnellisesti' ja 'Lapsen päivä' -runo sekä professori Waldemar Ruinin Lapsi ja ilo -kirjanen. Taide teki tehtävänsä.

Ylpön kirjoittama opas, Lastenkamarista koulunpenkille, kertoi leikki-ikäisten ja koululaisten lapsen kehityksestä, hoidosta ja kasvatuksesta. Vuosien yhtäjaksoinen saksan kielen käyttäminen oli heikentänyt Arvo Ylpön äidinkielen taitoa, joten Saksassa asuessaan Ylppö kirjoitti lastenhoito-oppaan Äiti pikkulapsensa hoitajana saksan kielellä. Ylppö käänsi serkkunsa Jussi Maunun avustuksella oppaan suomen kielelle. Eniten serkuksilla meni aikaa lapsen ruokapullon imuosan nimen (tutti) miettimisessä, kunnes he vihdoin löysivät sanat "pullosuppilo" ja "imuke".

Ylppö luotti taiteen voimaan ja pyysi Rudolf Koivun kuvittamaan kirjan, Auringonpojan terveysaapinen. Tekstin oli muokannut säkeiksi Arvo Ylpön Ilta-siskon puoliso, professori Heikki Ojansuu. Auringon pojan terveysaapinen loi Mannerheimin Lastensuojeluliiton kansanvalistuksen linjan, joka jatkuu edelleen.

Myös ruotsin kielellä ilmestynyt Suomen lasten suoja oli ensimmäinen Lastensuojeluliiton laajan julkaisumateriaalin julkaisu, ja sitä pidetään yhdessä Erik Mandelinin Paikallisosastojen lähin työohjelma -opaskirjan kanssa lastensuojelutyön ohjelmanjulistuksena. Kirjassaan Ylppö listasi tärkeimmät toimenpiteet lasten hyvinvoinnin parantamiseksi: rintaruokinnan lisääminen, asunto-olojen parantaminen, oikeanlaisesta hoidosta tiedottaminen erityisesti äideille, terveystiedon opettaminen kouluihin, kätilöt opettamaan lastenhoitoa, lastenhoitajien koulutus, lastenvalvojat jokaiseen kuntaan, lasten ruumiillisen ja henkisen kasvatus- ja huoltotyön aloittaminen sekä yhdistysten yhteistyö uusien toimintamuotojen käytäntöön panemiseksi, koska kunnat ja valtio ovat liian hitaita. Kaikki nämä kohdat toteutettiin tulevina vuosikymmeninä.

Ensimmäinen Ylpön toimittamista lääkärikirjoista, Kotilieden lääkärikirja, ilmestyi 1929 ja siihen Ylppö kirjoitti luvut lastenhoidosta ja lastentaudeista, vastaavat luvut hän kirjoitti myös sairaanhoitajattarien oppikirjaan (1935).

Radion voimaan viestintäkanavana uskottiin ja Suomessa eri järjestöt hankkivat laajana kansanrintamana sen osakkeita. Yleisradion perustajina oli mm. urheiluseuroja, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä sekä Valio, SOK, Otava ja WSOY. Myös Mannerheim-liitto osti radion osakkeita ja teki sopimuksen vakituisesta radioesitelmäsarjasta. Ensimmäinen radio-ohjelma lähetettiin syyskuussa 1926 ja Mannerheim-liiton esitelmäsarja alkoi 1928. Aiheet vaihtelivat uimataidon merkityksestä ammatinvalintaan ja Arvo Ylppö esitelmöi mm. lastensuojelutyöstä.

Kirjoittaja Aura Korppi-Tommola