Kiertokoulusta lyseoon

Sanavalmis, nopeaälyinen ja kekseliäs Arvo-poika ei aina täyttänyt aikansa kiltille lapselle asetettuja odotuksia. Silloin vallitsi tiukka kuri ja tarkat käsitykset siitä, miten lasten tuli käyttäytyä: puhua kun puhuteltiin, eikä muutenkaan tuoda itseään näkyvästi esiin.

Arvo Ylpön vanhemmat eivät näin ollen kehdanneet lähettää vilkasta poikaansa kuristaan tiukkana tunnetun opettajan luokalle Akaan kansakouluun. Arvo-poika lähetettiin siten ensin Hämeenkyrön kiertokouluun, perheen tutun Ida Maijalan oppiin. Koulua varten kotiompelija ompeli uudet vaatteet ja kengät teetettiin suutarilla. Reipas ja rohkea Arvo oli tyytyväinen, sillä hän ei ollut aiemmin ollut yksin poissa kotoa.

Lasten kouluttaminen - suuri uhraus maanviljelijälle

Suomen kehittyminen oli tärkeää Arvo Ylpön vanhemmille, Henriikka ja Heikki Ylpölle. He eivät olleet käyneet kouluja, mutta halusivat antaa omille lapsilleen, tytöille ja pojille, mahdollisuuden kouluttautua niin pitkälle kuin he vain halusivat.

Henriikka Ylppö
Heikki Ylppö

Terävä, mutta villi oppilas

Arvo oppi nopeasti lukemaan ja seuraavana vuonna hän aloitti Akaan kansakoulun, jonne oli kotoa vain puolen kilometrin matka. Akaan kansakouluun oli Lehtosen avuksi palkattu Fanny Roos, sillä pitäjässä oli jo 130 kansakoululaista. Tosin maaseudulla osan oppilaista piti aina välillä jäädä kotiin auttamaan talon töissä. Koulumatkat tehtiin jalan ja talvisin usein hiihtäen. Arvo asui lähellä koulua ja ehkä juuri siksi energiaa riitti kepposiinkin.

Touhukkuudestaan huolimatta Arvo oli innostunut koulunkäynnistä, luki kaikkea, mitä eteensä sai ja koulunkäynti oli helppoa. Kun koulussa kysyttiin, miksi Arvo haluaa isona tulla, vastaus kuului: "Minusta tulee lääkäri." Kansakoulun ensimmäisessä kevättodistuksessa Arvon keskiarvoksi tuli 7.6. Nykymittapuun mukaan Arvo Ylppö oli aivan hyvä oppilas, mutta vilkkaus johti siihen, että hänen käytösnumeronsa alennettiin 9:ään. Käytösnumeron alentaminen oli noihin aikoihin lähes katastrofi.

"Erään kerran opettaja Lehtonen oli määrännyt minut taulun taakse nurkkaan. Kun en tahtonut käskyä heti totella, vaan pysyin paikallani, hän tuli pöytäni viereen ja tarrautui molemmin käsin korvallisilta tukkaani. Hän alkoi kuljettaa sätkyttelevää poikaa. Vielä siinäkin tilanteessa keksin kampata jalallani pöydän jalasta kiinni niin, että koko pöytä oli kaatua.
Lopulta olin kuitenkin nurkassa ja opetus luokassa jatkui. Vähän ajan kuluttua keksin kuitenkin riisua saappaani ja jättää ne taulun taakse muka todistamaan paikallaolostani. Itse hyppäsin salamannopeasti ikkunasta kolmen metrin korkeudelta kivikkoiseen maahan. Mutta ei minulle siinä hypyssä kuinkaan käynyt. Seuraavana päivänä jouduin nurkkaan vielä tästäkin tempusta. Kotonakin odotteli jo selkäsauna." (Numminen, 1987.)

Vaikka rasavilli Arvo -poika ei ollutkaan panostanut koulunkäyntiin, hän ymmärsi jo kansakoulua käydessään, että päästäkseen päämääräänsä, lääkäriksi, hänen oli mentävä oppikouluun ja suoritettava ylioppilastutkinto. Kolmen kansakouluvuoden jälkeen vuonna 1898 Arvo lähti isänsä kanssa Tampereelle ilmoittautumaan oppikouluun.

Koulujärjestelmä

Oppikouluun rimaa hipoen

Oppikouluun sisäänpääsyssä tuli heti mutkia matkaan: Tampereen reaalilyseon vahtimestari ilmoitti jo ovella, että koulu on täysi. Arvon isä käveli siltä seisomalta reaalilyseon rehtorin H.M.J. Relanderin puheille. Rehtori katsoi Arvon todistusta. Käytös oli laskenut 8:aan ja huolellisuus oli vain 7. Rehtori ilmoitti, ettei hän voi ottaa oppilasta sisään tällaisilla papereilla. Oppikouluun vaadittiin näistä aineista kiitettävät numerot.

"Menin hiljaiseksi, ei tullut sinä hetkenä minkäänlaista kolttosta mieleen", Arvo Ylppö muistelee. Isä etsi kuitenkin käsiinsä peltopyyjahtikaverinsa, lehtori Hjalmar Schulmanin, joka muisti Arvon reippaana poikana ja taivutteli rehtorin ottamaan Arvon ainakin pääsykokeisiin. Arvo Ylppö selvisi pääsykokeista hyvin ja lopulta pääsi oppikouluun. Mutta hän ymmärsi nyt, "ettei kansakoulussa harrastamani meininki enää vetelisi".

Oppikoulut

Kirjoittaja Teija Riikola