Kohti aikuisuutta

Arvo Ylppö asui oppikoulua Tampereella käydessään siskojensa kanssa vauraan sukulaismiehen, kauppias Heikki Mäkisen, alivuokralaisena. Hänen taloudenhoitajansa valmisti lapsille ruuan Ylpön tilalta tuoduista aineksista. Ylpön lasten tarvitsi ostaa vain teetä ja sokeria. Lapset viettivät useimmat viikonloppunsa kotona ja toivat palatessaan ruokaa mukanaan. Vanhemmat toivat isommat ruokaerät Tampereella käydessään.

Arvo Ylpön äiti ja mummi istuvat rappusilla

Oppikoululaisen kasvatuksesta Arvo Ylpöllä oli monenlaisia muistoja. Äiti luotti Tampereelle kouluun lähteviin lapsiinsa täysin ja myös sanoi sen usein: "Minulla ei ole hätää, kun voin luottaa lapsiini. Minulla on niin hyvät koululaiset". Äidin sanat saivat aikaan sen, että kolttosia aiemmin tiiviiseen tahtiin tehnyt Arvo halusi olla luottamuksen arvoinen. Ylppöjen lapsista kasvoikin itsestään ja toisistaan huolta pitäviä itsenäisiä nuoria.

Pullarahaa rottajahdilla

Tarttuvia tauteja oli paljon, eikä kaikkiin sairauksiin ollut hoitoa, joten siisteys ja erityisesti käsienpesu oli tärkeää. Tampereen asunnossa ei ollut juoksevaa vettä, joten lapset kävivät viikolla Tampereen yleisessä saunassa ja viikonloppuisin kotonaan saunassa.

Tampereella oli paljon lavantautia levittäviä rottia, joten kaupunki julisti rottasodan ja maksoi 10 penniä rotanhännästä. Arvo innostui hankkimaan itselleen taskurahoja, minkä koulunkäynniltään ehti. Hän pyydysti rottia Hämeenpuistossa säkeittäin ja käytti ansaitsemansa rahat Tildan kahvilassa limonadiin ja pullaan.

Isänmaallinen opetus

Reaalilyseon ilmapiiri oli arvokas ja oppilaat suhtautuivat kunnioittavasti ja arvostavasti opettajinsa, joita Ylppö piti hyvinä kasvattajina. Koulussa poikia opetettiin kansallistunteeseen sekä käyttämään vapaa-aikaansa monipuolisesti urheillen, luonnossa liikkuen sekä kirjallisuutta ja musiikkia harrastaen. Poikia kannustettiin myös yhteistunteeseen sekä rakastamaan kotiseutuaan ja maataan.

Aleksanteri III

"Isänmaa oli vielä minun nuoruudessani käsite, johon liittyi jotain pyhää, innoittavaa ja velvoittavaa. Isänmaanrakkaus oli sana, joka lämmitti ja antoi elämälle sisältöä. - - - Muistan elävästi, kun Tampereen lyseon oppilaana ostin Runebergin päivänä omilla koulurahoillani muutaman kynttilän, asetin ne kouluasuntomme ikkunanlaudalle ja sytytin ne. Sitten kävin ulkona talvipakkasessa 5. päivänä helmikuuta ihailemassa kynttilöitäni, mieli täynnä isänmaallista ylpeyttä. Vieläköhän löytyy suomalaista koulupoikaa, joka tekisi samoin?" (Heydemann,1979)

Kurinpitoakin aina välillä tarviittiin, ja sitä varten oli varattu karsseri, pimeä rangaistushuone. Arvo joutui sinne kolmannella luokalla, sai muistutuksen ja lisäksi ahkeruus- ja tarkkaavaisuusnumeroita alennettiin. Rangaistusten seurauksena hän putosi luokan neljänneksi parhaaksi. Arvoa harmitti paljon ja hän jännitti, mitä isä tulisi todistuksesta sanomaan. Mutta isä ei moittinutkaan, vaan antoi taskukellonsa toivoen, että Arvo palaisi pian luokan priimukseksi. Ja sen Arvo tekikin. "Vain laulu tuotti hieman vaikeuksia ja joskus vielä riehaannuin", Ylppö muisteli.

Kulttuuria ja urheilua

Maalaispojat pääsivät kulttuurin makuun vasta Tampereella - ja kulttuurin nälkä oli suuri. He lainasivat ahkerasti kirjoja kirjastosta, kiersivät taidenäyttelyitä, katsoivat teatteriesityksiä ja kävivät konserteissa.

Eräs kouluajan tapahtuma opetti Arvo Ylpön tulevan ammatin kannalta paljon. Hän kaatui korkeushypyssä ja vasen reisiluu katkesi. Kipu oli niin suuri, että Arvo oli tuskasta läpimärkä. Opettaja yritti asetella reisiluuta paikoilleen, mutta ei onnistunut ja Arvo kuljetettiin sairaalaan, jossa hänet vastaanotti ylihoitaja. Myötätunnon sanoja ei ylihoitajalta herunut, vain moitteita ja tuomio: "No se oli sinulle aivan oikein, kun menet Jumalan pyhäpäivänä semmoista tekemään". Arvo pahastui ja ajatteli, ettei hoitajan tehtävä ollut moralisoida, vaan auttaa potilasta.

Jalka laitettiin vetositeeseen ja kun se poistettiin 8 viikon kuluttua, oli jalkaan syntynyt iso pahka, koska reisiluun päät eivät olleet osuneet yhteen. Ensiliikkeet olivat yhtä tuskaa. Lääkäri saapui katsomaan jalkaa ja totesi: "Sinusta itsestäsi riippuu, minkälainen jalastasi tulee."

Nämä kummatkin henkilöt vaikuttivat Arvoon voimakkaasti: hän ymmärsi kuinka tärkeää on oikea suhtautuminen potilaaseen ja se, että toipumisessa on potilaan oma asenne ratkaiseva. Arvo aloitti jalan voimistuttamisen ja muutaman kuukauden kuluttua hän juoksi.

Sensuuria lukiossakin

Kun Arvo Ylppö siirtyi lukioon, teetettiin räätälillä puku hyvästä kankaasta. Koulussa opetettiin, että ruotsalainen vähemmistö onnistui suomalaisten alistamisessa, koska he olivat paremmin koulutettuja. Arvo Ylppö koki, ettei oikein saanut selvää eikä ymmärtänyt ajan poliittista tilannetta, mutta se vaikutti hänen elämäänsä kuitenkin. Tampereen Reaalilyseo valtion omistamana kouluna oli tarkkailun alaisena ja venäjän kielen viikkotunteja lisättiin. Rehtori Relander alkoi sensuroida koululaisten toimittamaa Toveri-lehteä.

Toveri-lehti
Rehtori Relander

Rehtori halusi saada Toveri-lehden ennakkoon luettavaksi, eikä esimerkiksi Venäjän ja Japanin sotaa saanut käsitellä (1904). Jos lehdessä oli jotain sopimatonta, lehdet piti kerätä takaisin. Tuleva nobelisti Frans-Emil eli Fransu Sillanpää kirjoitti lehteen paljon. Köyhän torpan poikana hän hankki rahaa opiskeluun toimien koulun ohessa kotiopettajana varakkaissa tamperelaisperheissä.

Helmikuun manifesti, ensimmäisen sortokauden alku

Helmikuun manifesti kumotaan

Ylioppilasjuhlat ja maatalon töitä

Ylioppilaskirjoitusten kirjallinen kuulustelu pidettiin koulussa Tampereella ja siihen kuuluva suullinen kuulustelu Aleksanterin Yliopistossa Helsingissä. Ylioppilastodistus jaettiin Helsingissä ja Arvo Ylppö meni punainen ruusu rinnassaan valokuvaamon kautta Kaisaniemeen juhlimaan. Arvo Ylpön ylioppilastutkintoiloa himmensi yhteiskunnallisten levottomuuksien ja lakkoilun lisäksi nuorimman sisarensa Aili Hellin menehtyminen tuberkuloosiin alle kolmen vuoden iässä.

Arvo Ylppö - Ylioppilaskuva 1906

Helsingissä ylioppilaaksi päästyään Arvo etsi asunnon opiskeluajaksi. Kotona järjestettiin ylioppilasjuhlat kyläläisille, jotka kohtelivat häntä kuin suurta herraa. Isältään Arvo sai lahjaksi suuren summan, 600 markkaa. Mutta kun juhlat oli juhlittu, Arvo joutui maatalon töihin siinä kuin muutkin. Samana kesänä Akaan naisyhdistys perusti yhteiskoulun. Ylppöjen vuokralaistalosta kunnostettiin kaksi huonetta luokaksi ja Ilta-siskosta tuli koulun johtajatar. Koulussa oli ensimmäisenä vuonna 30 oppilasta.

Ylioppilaskesäksi oli luvassa myös matkustelua. Tampereen vuokraisäntä oli lähdössä kesäksi Wiesbadeniin kylpemään ja pyysi Arvo Ylppöä tulkiksi. He jäivät joksikin aikaa Berliiniin kiertelemään museoita, nähtävyyksiä ja kävivät he kabareessakin, mutta vasta Pariisi lumosi kauneudennälkäisen nuoren Ylpön täysin. He kiersivät Louvren museon, kävivät Notre Damessa ja Moulin Rougen kabareessa. Ylppö kuvasi paljon isältään saamallaan kameralla.

Ylpön sisarukset

Kirjoittaja Teija Riikola