Lastensairaalan ylilääkäri

Ylpön palatessa 1920 kotimaahan, Suomesta oli tullut itsenäinen valtio ja verisestä sisällissodasta oltiin vielä toipumassa. Uusi valtio halusi kuulua Pohjoismaihin, mutta oli tosiasiassa monessa asiassa naapureistaan jäljessä. Suomi oli köyhä, elintaso matala, lasten terveydentila heikko ja ensimmäisen ikävuoden kuolleisuus suurempi kuin naapureissa. Sairaaloita oli liian vähän ja nimenomaan lastensairaalapaikkojen puute oli suuri.

Ylpön itselleen asettama tavoite oli kunnianhimoinen. Hän halusi, että kaikki Suomen lapset varttuisivat terveiksi ja työkykyisiksi aikuisiksi ja että sairaat lapset asuinpaikasta ja perheen yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta saisivat tarvitsemansa hoidon. Helsingin lastensairaalan eli lastenklinikan kehittäminen oli yksi osa tätä suunnitelmaa. 

Ylppö johti Helsingin lastensairaalan toimintaa 32 vuoden ajan. Suomen historian suuret muutokset heijastuivat tänä aikana sairaalan toimintaan monin tavoin: sodan ja rauhan vuodet, nousukaudet ja lamat, elintason ja valistustason nousu, sosiaaliset uudistukset ja hyvinvointiyhteiskunnan synty.

 

Kirjoittaja Leena Tuuteri