Maija Rimpiläisen haastattelu
"Rohvessyörikö ite sieltä tulloo"
Arvo Ylppö ylihoitajan silmin
91-vuotias ylihoitaja Maija Rimpiläinen ottaa haastattelijan vastaan kauniissa kodissaan Helsingin Ruoholahdessa. Ajoittainen huimaus on sitonut ylihoitajan sisälläkin rollaattorin käyttäjäksi. mutta muutoin hän on sekä fyysisesti että henkisesti teräkunnossa.
─ Koska tapasit Arvo Ylpön ensimmäisen kerran?
Maija Rimpiläinen: Äitini toi minut nelivuotiaana Ylpön vastaanotolle, koska olin "sellainen huono syöjä, oksenteleva rääpäle". Muistan ainoastaan sen, että Ylpön olkapäällä oli jokin lintu (Arvo Ylppö viihdytti pieniä potilaitaan tuomalla vastaanotolle mm. kanarialintuja). Seuraava tapaaminen oli vasta sitten, kun esittäydyin ylilääkärille tullessani 1946 vanhalle klinikalle sairaanhoitajaksi. Sen jälkeen olinkin lastenklinikassa vuoden 1972 loppuun, sairaanhoitajana, osastonhoitajana ja ylihoitajana.
Vuoden 1946 elokuun alusta siirryttiin sitten upouuteen lastenklinikkaan Stenbäckinkadulle. Sairaansijoja klinikalla oli alkuun 270. 10 vuotta myöhemmin aloitettiin käytännön suunnittelut tavoitteena 320 paikkaa. Sairaanhoitajien asunnot muutettiin potilashuoneiksi ja leikkausosastoiksi. Tässäkin Arvo Ylpön kaukonäköisyys tuli monella tavalla esiin.
Vuonna 1956 saimme juuri tällaiseen tehtävään erikoistuneet arkkitehdit, insinöörit ja infektioekspertit mukaan. Leikkausosasto uusittiin kokonaan ja Suomen ensimmäinen lasten teho-osasto perustettiin. Tämä oli valtava projekti ylilääkäreille, ylihoitajalle ja leikkaussalin henkilökunnalle. Arvo Ylppö joutui tinkimään alkuperäisestä suunnitelmasta rakennustarvikkeiden, osaavien työntekijöiden ja varojen puutteen vuoksi, elettiinhän vielä sodan jälkeistä vaikeaa aikaa. Ruotsin apu oli klinikan rakennus- ja laajennustöissä hyvin tärkeää. Saatiin mm. nauloja, ruostumattomia keittiökalusteita ja leivinkaukaloita, joista tehtiin kylpyammeita
─ Millainen Arvo Ylppö oli ylilääkärinä?
Maija Rimpiläinen: Arvo Ylppö oli karismaattinen johtaja, jolla oli taitava psykologinen silmä ja sosiaalisesti tasapuolisuuteen tähtäävä ote. Hän valmisteli päätettävät asiat etukäteen, niin myös henkilövalintojen osalta. Lisäksi hänellä oli harvinainen kyky olla kokonaisvaltaisesti läsnä. Tämä erinomainen avu oli monissa tilanteissa hyvin ratkaiseva. Hän ei koskaan näyttänyt kiireitään, joita hänellä oli jatkuvasti.
Lastenklinikalla oli paitsi karismaattinen johtaja myös karismaattinen ylihoitaja Nanna Häll. Hän oli Sophie Mannerheimin oppilas ja se näkyi kaikessa. Hän osallistui koko sydämellään ja taidollaan uuden klinikan suunnittelu-, perustamis- ja johtamistehtäviin. Hän oli erinomainen tuki ja apu ArvoYlpölle. Kun Nanna Häll vuoden 1956 lopulla jäi eläkkeelle, pantiin virka määräysten mukaisesti haettavaksi ja seuraajan etsintä alkoi.
─ Sinun valintasi ylihoitajaksi taisi sujua mutkattomasti?
Maija Rimpiläinen: En ollut ikinä uskaltanut edes kuvitella lastenklinikan ylihoitajan tehtävää omakseni. Olin tyytyväinen työhöni tarkastajan virassa lääkintöhallituksessa. Se oli ollut minulle uusi ja mielenkiintoinen tehtävä. En ollut uskaltanut irtisanoutua lastenklinikan peruspalkkaisesta osastonhoitajan virastani, koska tämä tarkastajan virka oli tilapäinen. Olisin tarvinnut edelleen virkalomaa, jota arkkiatri oli niin auliisti jo kolmen vuoden ajan minulle antanut. Hän sanoi yksinkertaisesti: "Ei päivääkään enää" ja lisäsi: "Nyt tulet kotiin". Käytännössä se merkitsi sitä, että hän oli valintansa ylihoitajan virkaan tehnyt. Hän oli ilmeisesti sitä mieltä, että lääkintöhallitus oli sopiva työyhteisö tulevaa tehtävää varten, jossa hän olikin oikeassa. Lääkintöhallitus oli silloin sairaalalaitosten ylin johtoelin. Arkkiatri oletti, että kun olin oppinut tuntemaan viraston henkilökuntaa ja toimintatapoja, niin käyttäisin näitä tietoja klinikan hyväksi niin kuin sitten tapahtuikin.
Heti alkuun minut lähetettiin henkilökohtaisesti lääkintähallituksen talousneuvoksen puheille "kerjäämään" lisähenkilökuntaa sydänkeuhkokoneen käyttöönottoa varten, johon partiolaiset olivat keränneet varat. Tarvittava henkilökunta saatiin.
Tultuani ylihoitajaksi tajusin, että minua oli jo vuosien ajan testattu erilaisissa olosuhteissa.
Rapukekkerien järjestäminen oli tietynlainen koetinkivi. Kiitollinen potilas lahjoitti 200 rapua. Ylppö päätti tarjota rapukestit kaikille klinikassa töissä olleille ulkomaalaisille. Kekkerit järjestettiin Arvo Ylpön virka-asunnossa lastenklinikalla ja arkkiatri oli parhaassa vireessään vieraita kestitessään. Kutsut olivat menestys.
Kai stressinsietokyky ja vastuunotto oli kyseessä, kun hän lähetti minut Ranskaan tutustumaan sikäläiseen lasten sairaanhoitoon. Varat tähän hän sai eräältä silloiselta "muotigurulta". Oleskeluni ja ylläpitoni Pariisissa järjestyivät arkkiatrin kansainvälisten suhteiden avulla. Käytännön testausta tehtiin lisäksi mm. pitkänsiiman nostamisella merestä Ylppöjen huvilalla sekä tilaisuuksien ja juhlien järjestämisellä.
─ Kerro esimerkkejä Arvo Ylpön sosiaalisesta mielestä ja arkipäivän työstä
Maija Rimpiläinen: Arvo Ylpön sosiaalinen mieli näkyi mm. jouluaaton tapaamisissa. Käytiin tervehtimässä esim. vanhaa apumiestä sairaalassa: "Rohvessyörikö ite sieltä tulloo" oli hämmästynyt tervehdys. Eri yhteyksissä järjestetyissä kahvi– ym. tilaisuuksissa Ylppö katsoi ympärilleen ja haki jonkun työntekijöistä pöytäseurakseen. Olin hänen kanssaan mm. erään vanhan sairaala-apulaisen hautajaisissa.
Maija Rimpiläinen tähdentää, että Arvo Ylppö oli omiensa parissa lämmin talon isäntä, joka oli vilpittömästi kiinnostunut henkilökunnan kuulumisista, perheasioista ja lasten varttumisista. Niinpä kukaan ei kuullut henkilöstön taholta lausuttua pahaa sanaa ylilääkäristä. Ja oli siinä ylpeyttäkin mukana: Meidän talon ylilääkäri on koko Suomen arkkiatri, ei ole muita. Lapset kutsuivat häntä arkkienkeliksi.
Lastenklinikassa oli mietitty monia pieniä mutta hyviä ratkaisuja lasten ja vanhempien parhaaksi. Arvo Ylppö ideoi itse poliklinikalla toimivan aulaemännän. Alkuun virassa toimi Ida-täti kultaisin napein koristellussa virkatakissa ja ohjaili lapsia vanhempineen oikeisiin toimipisteisiin ja auttoi muutenkin. Ja kylläpä Ida-täti saattoi nuorelle lastenlääkärin alulle olla diagnostinenkin apu: "Vein eristykseen vihurirokkopotilaan." Toinen erinomainen sairaanhoidollinen ratkaisu oli yliyöhoitajajärjestelmä. Päivystävä lääkäri kiersi yliyökön kanssa iltaisin kaikki osastot, sovittiin tulevan yön potilaiden hoidosta ja tutkimuksista. Yliyökköidean esitti ylihoitaja Nanna Häll ja Ylppö hyväksyi sen oitis.
─ Mitä mieleen on jäänyt Arvo Ylpön osastokierroista?
Maija Rimpiläinen: Ensimmäiseksi tulee mieleen se, että hissejä ei saanut käyttää, kun kiertävä letka siirtyi alemmista kerroksista ylempiin ja takaisin; raput melkein juostiin ─ kyllä siinä Ylppöä raskastekoisemmat herrat ja rouvat köhivät.
Ylppö opetti ylilääkärinkierrolla alaisiaan. Hän oli isompikokoisten ympäröimänä. Sieltä näkyi vain puheen tehostamiseksi nostetut kädet ja saattoi kuulua teksti: Hyvä lääkäri tarvitsee vähän apututkimuksia, hän aistii diagnoosin silmillään, käsillään, korvillaan ja jopa nenällään. Vanhemmat saivat asioista lyhyen raportin. Koko sairaala kierrettiin kerralla. Ei siis ihme, että juostakin piti, Ylpön aikataulut olivat tiukkoja. Kierroilla kiinnitettiin huomiota mm. osastojen tuuletukseen. Sänkyjä ei tarvinnut kiertoa varten sijata, lapset olivat luonnollisissa oloissaan ja käyttäytyivät vapaasti. Maija Rimpiläinen muistelee, että lapset eivät missään tilaisuudessa sanoneet, että ylilääkäriarkkiatri olisi ollut silmiinpistävän pienikokoinen. Ehkä he kokivat Ylpön koon puolesta enemmän vertaisekseen, puhuivat vapaasti: kyselivät, miksi sinulla on noin törröttävät kulmakarvat ja olet ihan oravan näköinen
─ Lastenklinikassa oli paljon yhteiseloa, yhteisiä joukkotilaisuuksia. Millaisia muistoja Sinulla on niistä?
Maija Rimpiläinen: Lastenklinikan kuuluisan hengen kannalta yhteiset tilaisuudet olivat erittäin tärkeitä tapahtumia, joissa henki huumori. Arvo Ylppö oli juhlista tavattoman innostunut niin kuin me muutkin. Klinikoiden väliset urheilukilpailut ym. olivat Ylpölle mieluisia. Niistä piti tulla palkintoplakaatti klinikan seinälle. Erityisesti odotettiin joka vuosi klinikan pihoilla vietettyjä syysjuhlia. Ylppö halusi, että ne pidettäisiin naamiaisina, joissa jokainen voisi osoittaa luovuuttaan ja hauskuuttaa toisia. Monet roolit, mm. lastenlääkäri Holger Hultinin "Jäätelönmyyjät - show" ja professori Harri Nevanlinnan posetiivari apinoineen vetävät vielä muistoinakin Maija Rimpiläisen suun mukavaan hymyyn, vaikka tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Ja näkyihän kisoissa myös Arvo Ylppö vauvan vaatteissa tuttipulloa imeskellen. Kaikissa klinikan juhlatilaisuuksissa, erityisesti Arvo Ylpön syntymäpäiväjuhlissa, ohjelmien taso nousi korkealle erittäin taitavien esiintyjälääkäreiden Reijo Norion, Ritva Tiisalan, Leena Tuuterin, Ilmo Louhimon, Seppo Aution ym. ansiokkaalla johdolla. Juhlinnan kohde oli yhtä hymyä. Huumori oli Arvo Ylpölle todella mieluisaa.
─ Klinikan hyvää henkeä stimuloi myös upea uusi klinikkarakennus. Vaikka se oli pystytetty sota-ajan tarvikkeista silloin saatavissa olevalla työvoimalla, siitä tuli onnistunut arkkitehtoninen luomus lasten ja henkilökunnan käyttöön. Arvo Ylpön aate valoisista potilashuoneista toteutui ja osastosiipien välissä oli laajat puutarhapihat. Arvo Ylppö kertoi, että hän ja klinikkaa suunnitellut arkkitehti Ullberg saivat idean klinikan perusratkaisusta istuessaan Rooman kolosseumilla.
─ Helsingin lastenklinikan ja lastenlinnan maine kiiri maailmalle. Seurauksena oli se, että niistä tuli suosittu matkailunähtävyys. Arvovieraita nähtiin Arvo Ylpön taloissa usein. Voitko lyhyesti esitellä parhaita paloja?
Maija Rimpiläinen: Vierailut olivat todella kohokohtia klinikan arjessa. Arvo Ylppö ja hänen seuraajansa Niilo Hallman sekä ylihoitaja vetivät järjestelykoneistoa erityisesti Suomen ja maailman johtajien kyseessä ollen. Oli tutustuttava tarkoin turvamiesten toimiin ja oli myös kunnostettava klinikka edustuskuntoon. Viimeksi mainittua klinikan johto piti erityisen tärkeänä, kun Neuvostoliiton johtajat Nikita Hrustsev ja Nikolai Bulganin vierailivat klinikassa 1957. Haluttiin näyttää, mitä Suomi osaa ja saatiin samalla mittava remontti. Klinikassa vieraili myös mm. Jawaharlal Nehru, Eleonor Roosevelt ja Jovanka Tito. Varsinkin kaksi viimeksi mainittua tekivät lapsimyönteisyydellään suuren vaikutuksen. Ihania ihmisiä. Ja olihan heitä paljon, paljon muita: Suomen presidenttejä, pää- ym. ministereitä, merkkihenkilöitä monilta aloilta. Marsalkka Mannerheimin vierailu oli erinomaisen juhlallinen.
─ Lopuksi, onko mielessäsi joku Arvo Ylpön sanoma, jonka haluaisit kertoa jälkimaailmalle?
Maija Rimpiläinen: Arvo Ylpön 100-vuotisjuhlinta oli sankarille rankka ohjelma. Tapasin hänet seuraavana päivänä Lastentautien tutkimussäätiön tilaisuudessa. Kysyin: "Ottiko eilinen päivä voimille?" "No, jos johonkin tehtävään joutuu, se on yritettävä hoitaa hyvin loppuun saakka" vastasi 100 vuotta ohittanut Ylppö. Siinäpä mallia nuoremmille.
Haastattelu Kauko Kouvalainen
