Uusi sairaala, moderni lääketiede
Meilahteen rakennettavan lastensairaalan uuden rakennuksen valmistumista ja käyttöönottoa oli hidastanut ja vaikeuttanut työvoima- ja materiaalipula. Ensimmäiset potilaat otettiin uuteen lastensairaalaan kesällä 1947 ja samalla sairaalan avaaminen merkitsi uuden vaiheen alkamista Suomen lasten sairaanhoidossa. Kuten vanha sanonta kuuluu: sairaalan seinät eivät hoida potilaita. Lastensairaalan siirtyessä uuteen taloon, lastenklinikkaan, oli kuitenkin kysymys paljosta muustakin kuin suuremmista ja ajanmukaisemmista tiloista. Sairaansijojen, lääkärien että sairaanhoitajien määrä moninkertaistui.
Nyt oli vihdoin tilaa niille monille sairaalaan pyrkijöille, jotka rauhan tultua toivoivat apua sairauksiensa hoitoon. Vuodeosastoja oli entisten kolmen sijasta kymmenkunta. Infektiopotilaat, jotka olivat tarvinneet eniten hoitopaikkoja koko sairaalan toiminnan aikana, vaativat paljon resursseja uudessakin sairaalassa. Heitä varten varattiin viisi osastoa, joista yksi vaikeita tuberkuloosin muotoja sairastaville. Vastasyntyneille ja keskosille oli omat osastot, kirurgisille potilaille alkuvaiheessa yksi osasto.
Hoitajien, lastenhoitajien ja työvoimaksi laskettujen sairaanhoitajaoppilaiden määrää lisättiin. Lääkäreitä oli Ylpön lisäksi kymmenen, joista kahdeksan koulutusviroissa. Tilavissa laboratorioissa oli laitteita ja henkilökuntaa uudenlaista ja tarkempaa diagnostiikkaa varten kuin aiemmin. Röntgenosastokin uusine laitteineen hankittiin, vaikka röntgenlääkärin virkaa ei ollut. Röntgenlääkäri Per-Erik Heikel (1915 - 1988) saatiin vastaamaan röntgenosaston toiminnasta, aluksi palkatta.
Röntgenlääkäri Per-Erik Heikel
Lääketieteen kehittyminen merkitsi sitä, että tehokasta apua voitiin tarjota aivan toisessa mitassa kuin aikaisemmin. Tarkempi diagnostiikka, uudet hoitomenetelmät ja tehokkaat lääkkeet paransivat hoidon tuloksia. Antibiooteista saatiin aseet infektioiden voittamiseen ja nestehoidosta lasten kuivumistilojen hoitamiseen: sairaalakuolleisuus väheni muutamassa vuodessa puoleen.
Varsin pian sodan loputtua alkanut elintason nousu sekä uudet rokotukset vähensivät infektiotautien määrää ja vakavuutta. Monet uudet potilasryhmät, joille aikaisemmin ei voitu tarjota apua, pääsivät nyt hoidon piiriin.
Suuret ikäluokat
Maailma oli muuttunut myös sairaalan ulkopuolella. Lasten sairaanhoidon tarve Suomessa oli aikaisempaa suurempi jo sen vuoksi, että neljänä vuonna syntyi yli 100 000 lasta ja nämä suuret ikäluokat olivat nyt vauvaiässä. Suomessa oli enemmän alle 15-vuotiaita kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin. Yhteiskunnan asenteet olivat myös lapsiystävällisempiä kuin ennen sotia.
Neuvolatoiminnan alkaminen ja kotisynnytysten harvinaistuminen merkitsivät, että lasten rakenneviat ja sairaudet huomattiin aikaisempaa useammin jo imeväisiässä. Sodan jälkeisenä vuosikymmenenä parantuneet liikenneyhteydet tekivät mahdolliseksi lähettää lapsipotilaita pitkienkin matkojen takaa Helsinkiin erikoistutkimuksiin ja -hoitoon. Keskussairaalaverkosto toi 1950-luvulla lapsipotilaille hoitomahdollisuuksia lähellä kotipaikkaansa, mutta se oli vielä kehittymässä.
Kirjoittaja Leena Tuuteri
