Ylppö omin sanoin
Lapsista ja vanhemmista
"Äidinrakkaus elää meidän henkisessä olemuksessamme usein elämän loppuun asti, jos kohta sen ilmenemismuodot saatavat olla hyvin erilaiset. - - - Lapset palkitsevat kuitenkin vanhempansa ja äidinrakkauden pääasiallisesti siten, että he vaistomaisesti antavat omien lastensa tuntea samaa jatkuvaa rakkautta ja hellyyttä, mitä he itse ovat saaneet vanhempiensa puolelta kokea." (Heydemann, 1979.)
”Lastenlääkärinä minulla on ollut jatkuvasti tilaisuus nähdä rakkautta yhdestä sen kauneimmista ja jaloimmista muodoista. Äidinrakkautta. On kerrassaan liikuttavaa nähdä millä rajattomalla rakkaudella äiti voi yhtämittaisesti viikkomääriä, yötä päivää hoitaa sairasta lastaan. Aivan erikoisen ihmetyttävää on todeta miten äiti herkällä vainullaan voi aavistaa lapsensa niin keholliset kuin henkiset toiveet ja tarpeet, ja auttaa häntä. Mitä vaikeammin hoidettava joku lapsi on ollut, sitä lähemmäksi äidin sydäntä se on tullut. Äiti jaksaa myös aivan erityisellä tavalla kestää ja niellä lapsen solvaukset ja pahat teot, jotka ulkopuolisesta tuntuvat rumilta ja kovilta. Äidin ymmärtämys sairasta lasta kohtaan on rajaton.”
"Jos äiti synnytyksen jälkeen muuten hoitaisi vauvansa vaikka kuinka hyvin, mutta ei masennuksensa vuoksi jaksa olla henkisesti kiinteässä vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa, sekin on vauvalle jo haitallista. Olisikin tärkeätä, että jo synnytyssairaaloissa olisi asiantuntemusta ja työntekijöillä elämänkokemusta havaita äitien henkinen uupumus. Ja löytää keinot äidin ja lapsen auttamiseksi.” (Numminen, 1990.)
”Nyt puhutaan, että isä voi hoitaa lasta yhtä hyvin kuin äiti. On ilmaantunut sellainen käsite kuin koti-isä. Onhan tietysti erityyppisiä isiäkin, mutta yleisesti ottaen isän hoito ei ole samaa kuin äidin. Ei isä löydä niitä oikeita säveliä, vaikka kuinka tahtoisi. Isä jää useimmiten ja ensisijaisesti neuvojen antajaksi ja normien asettajaksi. Isä voi vaihtaa vaipat ja muutenkin auttaa äitiä lapsen hoidossa, mutta se ei ole lapselle samaa kuin jos äiti tekee samat toimet. Isä kiinnittää aivan liikaa huomiota hoidon mekaaniseen puoleen. Eihän se vaipan vaihto ole siinä yksin tärkeätä. Tärkeätä on hoitajan ja lapsen välinen yhteys. Lapsi tuntee äidin kädet ja kuulee äidin lepertelyn. Ei mies pysty samaan. Mies kykenee harvoin tunkeutumaan tunteillaan pienen lapsen sieluun. Äiti-lapsi suhde on ihmisessä tavattoman syvällä. Olen nähnyt karskeja miehiä kuolinvuoteella vaikeroimassa. Mitä he sopertavat? Äiti, äiti. Ja he nyyhkivät tuon sanan aivan kuin pikkulapset.”
Erilaisista lapsityypeistä ja perinnöllisyydestä
"Yleensä voi sanoa, että kun ihminen on täyttänyt 25 vuotta ja sitä ennen jo kotinsa jättänyt, niin syntyperäinen luonne alkaa vapaasti tulla näkyviin. - - - Ensi sijassa kaikki tietenkin riippuu siitä, mistä siemenestä taimi on itänyt. Mutta tiedämmehän toiselta puolen, että hoito, viljelyt ja maaperä, missä ruusuntaimi kasvaa ja varttuu, kykenevät suuressa määrin jalostamaan sitä. Sen lehtien kiiltoa, sen kukkain tuoksua, miellyttävyyttä ja ulkomuotoa voimme niin monin ulkonaisin keinoin parantaa."
Hermostuneista lapsista
"Televisio ja radio voivat olla hyviä tiedonvälittäjiä, mutta ei niistä ole meille keskustelutoveriksi. Siihen tarvitaan aina toista ihmistä." (Numminen, 1990.)
"Yhtyvätkö väkivaltaisessa käyttäytymisessä kodista saadut huonot mallit ja eväät, rakkaudettomuus? Entä television välittämät valheelliset ja väkivaltaiset elämisen mallit? - - - Kun lapset tuijottavat päivästä toiseen tolkutonta ihmisen tappamista, olisi suorastaan ihme, jos siitä ei joitain vaikutteita saisi myös omaan käyttäytymiseen ja elämäntapaan."
"Hermostuneisuus on aikamme tunnusmerkkejä. Kaikkialla yhteiskuntaelämänkin aloilla tapaa levotonta kuohahtelua, kaikkialla tuntuu siltä, kuin jonkinlainen epämääräinen kiihtymys- ja kuohumistila olisi olemassa. - - - Painostan vielä vain sitä, että ilmiöt, joita lapsessa nimitämme hermostuneisuudeksi, eivät aina ole tuloksia synnynnäisestä henkisestä vajavaisuudesta, vaan saattavat johtua suorataan erilaisista kasvatusvirheistä, jatkuvasta sairaudesta tai muuten epäkiitollisista ulkonaisista olosuhteista siinä ympäristössä, missä lapsen on pakko ensimmäinen elinvuotensa kasvaa."
Taide ja leikki kehittävät ja kasvattavat
"Ihminen pitäisi aina nähdä kokonaisuutena. Sielua ja kehoa ei voi sulkea eri huoneisiin." (Numminen, 1990)
"Sadut ja leikki kehittävät lapsen mielikuvitusta, auttavat häntä jo varhain erottamaan hyvän pahasta, oikean väärästä. Lapselle sadut ja leikki ovat todellisuutta. --- Leikki on lapsen kehityksessä yhtä tärkeätä kuin sadut ja tarinat. Siinä missä liian pitkälle kehitellyt avaruusleikkikalut voivat olla jopa haitaksi lapsen mielikuvituksen kehitykselle, yksinkertaiset palikat ja räsynukke voivat olla korvaamattoman arvokaita mielikuvituksen ja tunne-elämän kehittäjiä. Leikissä lapsen mielikuvitus saa siivet alleen ja lapsi pystyy purkamaan toimintahaluaan ja tunteitaan."
Kodin merkityksestä
Ylpön kasvatusohje: kasvata sydämellä! (Kauko Kouvalainen)
”Niin kuin kaikki muutkin kauniit ja hyvät tavat, myös kiittämisen taito opitaan kodissa. Koti luo pitkälti myös pohjan oman itsensä ja toisten arvostamiselle. --- Kodissa luodaan pohja myös tunne-elämälle; sieltä versovat joko meidän myönteiset tai kielteiset asenteemme toisia ihmisiä kohtaan.” (Heydemann, 1979.)
”Ihmisen persoonallisuuden pohja luodaan jo vauvaiässä. Ja vauva kokee ”väkivaltaiseksi” sellaisenkin käyttäytymisen, jota aikuinen ei pidä minään. Niinpä vavan kannalta jo pienikin erossa olo vanhemmastaan voi tuntua hylkäämiseltä."
”Lapsen paras kasvattaja ovat toiset sisarukset. Niiden kanssa tulee koko ajan kriisitilanteita. Lapsen ja vanhempien välinen riita päättyy usein siihen, että vanhemmat taputtelevat päähän ja ymmärtävät, mutta sisarusten kanssa selvitetään mikä on oikeudenmukaista. Olenkin sitä mieltä, että vanhempien ei pidä sotkeutua sisarusten kahinoihin, jos ei ole aivan välttämätöntä. Siinä lapsi oppii, että jokaisen on saatava vuorollaan eikä kaikki ole vain minun. Että namut ja tavarat on jaettava tasaisesti.
"Lasten kesken vallitsevat yleensä samat lait kuin yhteiskunnassa muutenkin. Siinä monilapsisen perheen lapsi saa harjaannusta elämään.”
”--- jos lapsi tahallaan ja uusiutuvasti tekee pahaa vastoin kieltoja on vanhempien käytettävä tiukkaa kieltä, jopa annettava pieni läimäyskin."
"Nyt kuitenkin myönnän, että lapsen oma yksilöllinen ruoantarve ja tunne-elämä vaativat myös huomiota tässä syöttämistilanteessa. Lapset ovat erilaisia. Ei pidä noudattaa orjallisesti mitään kaavaa lapsen ensi kuukausina.”
Lääkärin työstä ja terveydestä
”Lääketiede on suurelta osin ihmistuntemusta. Lääkärin täytyy hoitaa ja ymmärtää sairauden ohella koko ihmistä. Hoidon voi jakaa kolmeen ryhmään: 1) lääkkeillä hoito, 2) kirurginen ja toiminnallinen hoito sekä 3) erittäin tärkeä psyykillinen hoito. Monet sairaudet helpottuvat ja kivut poistuvat, kun potilasta kohdellaan yksilönä ja oikealla tavalla.” (Terveys-lehti 1971.)
”Ihminen on niin monimutkainen ’kone’, että sen käsittelemisessä ja vian ’korjaamisessa’ tarvitaan ihmisen tuntijaa ja henkilökohtaista kiinnostusta ihmistä, ei omaa asemaa kohtaan. Viisas, humaani lääkäri saa potilaalta osakseen kiitollisuutta; hän hoitaa minun kalleimman omaisuuteni, terveyteni kuntoon.--- Ihminen, potilas, vaistoaa hyvin herkästi, milloin läkäri on hänestä aidosti kiinnostunut, ja milloin yrittää hoitaa häntä yksinomaan velvollisuudesta, virkansa tähden. Lääkärit unohtavat liian usein, että ihminen on kokonaisuus. Fyysiseen puoleen tahdotaan kiinnittää liikaa huomiota, vaikka psyykeä ja kehoa ei voidakaan erottaa toisistaan.” (Numminen, 1990.)
”Auringolla on suuri vaikutus koko ihmisen terveyteen. Samoin kun aurinko elähdyttää yksittäistä solua, se saa eloa myös koko ihmiseen. Kun aikaisemmin kotiin hankittiin ns. alppiaurinkolamppu, nyt varoitellaan liiallisen auringonoton vaaroista.
"Liika on liikaa myös auringossa oleskelussa, mistä ihotautilääkärit ovat aiheestakin huolissaan. Mutta viisaasti ’nautittuna’ auringolla on hyvä vaikutus koko ihmiseen.”
”Liikunta on ihmisen terveydelle tärkeää. Se pitää lihakset ja nivelet vetreinä, sydämen ja keuhkot kunnossa; happi kulkee ja veri kiertää.”
Sattumia ja huumoria
”Kerran huomasin raitiovaunussa, että minulla ei olekaan rahaa maksaa lippuani. Rahastaja sanoi, että sitten on poistuttava seuraavalla pysäkillä. Silloin joku matkustajista huusi, että ”sehän on professori Ylppö, minä maksan hänen puolestaan”. Loppujen lopuksi vaunussa oli useampia entisiä potilaitani ja he kilpailivat sitä kuka saa maksaa. Se tuntui hyvältä.” (Heydemann, 1979.)
”Minusta tuntu, että olen koko kansan kirjelaatikko. Saan valtavasti postia ja ihmiset kysyvät mitä yllättävimpiä asioita. Koetan vastata kaikille sillä vaikka asia minusta voi tuntua pieneltä ja omituiseltakin, arvaan, että kysyjälle se on tärkeä.” (Heydemann, 1979.)
"Iloitkaa ihmiset!" Arvo Ylppö kehottaa 95-vuotishaastattelussaan näkemään kaiken hyvän maailmassa. Ja iloinen ihminen yleensä haluaa myös leikkiä: elämä on tylsää ilman leikkiä - ja sitä paitsi leikin avulla voi oppia uusia asioita tai kohdata vaikeita. Näitä periaatteita Arvo Ylppö noudatti omassa elämässään ja työssään.
"Älykkyys, ajatuksen nopeus, huumorintaju ja nokkeluus näkyivät vielä ikämiehenäkin, kun Punkaharjun Retretissä järjestettiin 100-vuotisjuhlakonsertti Arvo Ylpön kunniaksi. Tapahtuma liittyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittokokoukseen. Kun konserttiyleisö oli asettunut paikoilleen, liiton puheenjohtaja Kauko Kouvalainen ohjasi arkkiatrin eturivin kunniapaikalle. Puhujakorokkeella puheenjohtaja oli lyhytsanainen, totesi vain: "Arvoisa ja rakastettu kunniapuheenjohtajamme Arvo Ylppö, tämä konsertti on järjestetty Teidän elämänne sadan vuoden kunniaksi. Ottakaa vastaan konserttiyleisön lämmin tervehdys." Yleisö nousi seisomaan eikä taputuksista ollut tulla loppua. Puhujan palatessa paikalleen kunniapuheenjohtajan viereen, arkkiatri kuiskasi: "Kyllä ne ovat hyviä nuo lyhyet puheet. Huomasitko, mitkä aplodit sait?"
(Kauko Kouvalainen)
Laulaja M. A. Numminen oli lapsena Ylpön potilas. Kerran hän esiintyi lastenlääkärien tilaisuudessa. Esityksen päätyttyä Ylppö tokaisi Kauko Kouvalaiselle: ”En kai minä ole tuohon ääneen syyllinen?” (Kauko Kouvalainen)
Elämän varrelta
”Poikavuosina olin hankkinut tupakanpoltosta muutaman selkäsaunan. Tavattuaan minut uudelleen näistä puuhista isäni tarvitsi vain kerran huomauttaa: ”Tulee huono ilma kun porsaat kulkevat korsi suussa”, ja siihen jäi minulta tupakanpoltto.” (Numminen, 1987.)
”Isänmaa oli vielä minun nuoruudessani käsite, johon liittyi jotain pyhää, innoittavaa ja velvoittavaa. Isänmaanrakkaus oli sana, joka lämmitti ja antoi elämälle sisältöä.--- Muistan elävästi, kun Tampereen lyseon oppilaana ostin Runebergin päivän omilla koulurahoillani muutaman kynttilän, asetin ne kouluasuntomme ikkunanlaudalle ja sytytin ne. Sitten kävin ulkona talvipakkasessa 5. päivänä helmikuuta ihailemassa kynttilöitäni, mieli täynnä isänmaallista ylpeyttä. Vieläköhän löytyy suomalaista koulupoikaa, joka tekisi samoin?” (Heydemann, 1979.)
”Opittu ani Berliinin murteen minua alettiin kutsu ’pikkuberliiniläiseksi’. Millimetritukkani ansiosta kuulin itseäni kutsuttavan myös pikkukaljuksi. Olin päätynyt tukkaratkaisuuni hankittuani kaksi kanarialintua, Häschenin ja Gretchenin, joilla oli tapana lauleskella istuskellessaan päälaellani. Lääkärinä minun piti toki olla hygieeninen, ja niin millimetritukka oli helppo pestä vaikka useamman kerran päivässä.Perhelaulajieni lisäksi kahden huoneen kodissani asusti myös kaksi kääpiökoiran pentua. Usein koko ’perhe seurasi minua kierrolle, koiranpennut mahtuivat lääkärintakin taskuun. Sen sijaan, että lapset olisivat pelänneet tohtorin vierailua, he odottelivat sitä malttamattomina.”
”Kanarialintujen kouluttaminen tapahtuu siten, että nuoren linnunpoikasen lähelle asetetaan hyvä esilaulaja, ja jos poikanen osaa matkia tätä onnistuneesti, tuikataan sen nokkaan heti palkkioksi siemen, mitä paremmin matkiminen onnistuu, sitä useampia siemeniä. Tällä järjestelmällä oikeat hatzilaislaulajat koulutetaan.”
”Berliinissä työskennellessään hän oli saanut lastenhuollollisen ’herätyksen’, kun hän oli oivaltanut, miten monet asiat ja tekijät vaikuttivat pienen lapsen kehitykseen ja terveyteen. --- Muutamassa kuukaudessa hän kirjoitti ensin saksankielellä kirjasen Äiti pikkulapsensa hoitajana.”
”Niin ihmisten kuin koko yhteiskunnankin elämä on pirstoutunut osasiksi. Pienet yksityiskohdat korostuvat, ja suuret kokonaisuudet häviävät – tai niitä ei osata enää hahmottaa. Tiedemaailmassa tämä näkyy siinä, että tutkimustyössä voidaan suuria rahamääriä käyttää jonkun pienen yksityiskohdan selvittämiseen – usean tutkijan tai peräti tutkijaryhmän voimin. Samanaikaisesti monet suuret kokonaisuudet voivat jäädä kokonaan tutkimatta yksin rahojen puutteen vuoksi. Eikä aiheesta liioin edes keskustella."
"Minne ovat hävinneet keskustelijat? Niin tiedemaailmassa kuin koko yhteiskunnassakin kaivataan keskusteluja. Ei riitä, että viettää aikaansa yksinomaan tutkijan huoneessa, työssä tietokoneen ääressä tai vapaa-ajan yksinäisellä hölkkäpolulla. Olisi jaksettava myös olla utelias, kiinnostunut. Olisi kuunneltava, mitä toisilla ihmisillä, koko maailmalla on meille sanottavaa. Televisio ja radio voivat olla hyviä tiedonvälittäjiä, mutta ei niistä ole meille keskustelutoveriksi. Siihen tarvitaan aina toista ihmistä.”
