Etusivulle

ARVO YLPPÖ
Arkkiatri 1887-1992

 

Seuraelämää, ystäväpiiri laajenee

 

Seuraelämää, ystäväpiiri laajenee

Poikamieselämää viettävä Arvo Ylppö järjesti juhlia ja jatkoja tyylikkäästi sisustamassaan tilavassa Tehtaankadun asunnossaan. Kun iloinen seurue saapui jatkoille, taloudenhoitaja Alma Korhonen laittoi pöydän koreaksi - mihin aikaan tahansa.

Laajasti elämän ilmiöistä ja maailmanmenosta kiinnostuneen Ylpön seurapiiri laajeni nopeasti, ja siihen kuului ihmisiä useilta eri aloilta. Moniin hän tutustui ravintola Kämpissä, Kleinehissa tai Brondalla iltaa viettäessään.

Uusista ystävistä taidehistorian professori Onni Okkonen sekä kirjailija, näyttelijä ja taidemaalari Kaarlo Atra tutustuttivat Ylpön taidenäyttelyihin. Oiva Soini puolestaan johdatti oopperan maailmaan. Atra ja Soini olivat mukana monissa Ylpön elämänvaiheissa, ja ystävyys tiivistyi, kun tytär Kaisa avioitui Oiva Soinin pojan Seth Soinin kanssa. Ystäviin kuului myös useita Suomen juutalaisia, kuten Abbo Kent (1912-2006), aiemmalta nimeltään Abraham Kotschak helsinkiläinen antiikkikauppias Micha Kagan sekä konserttimestari Naum Levin (1907-1978).

Taiteen nälkä oli suuri ja myös Ylpön taitelijaystävien määrä karttui vuosien varrella. Heitä olivat mm. kapellimestari Tauno Hannikainen, Wäinö ja Elli Sola, säveltäjä Selim Palmgren, sellotaiteilija Yrjö Selin, kuvanveistäjät Wäinö Aaltonen ja Hannes Autere. Taiteilijaystäviin kuuluivat myös Aurinkopojan aapisen kuvittanut kuvataiteilija Rudolf Koivu ja Marjatta Ylpön tummanpuhuvan muotokuvan maalannut Eero Nelimarkka.

Ystäväpiiriin kuului myös yliopistoväkeä, joista E.N. Setälän Järvenpäässä pidettyihin juhannusjuhliin Ylppö osallistui.

"Professori ja hänen tanskalaissyntyinen rouvansa olivat loistavia seuraihmisiä: "...Tanssimme siellä pienessä seurassa iloiten kaikella tavalla klo 6 asti aamulla. Vieraita ei ollut sen enempää kuin johtaja Paavo Palohemo nuoren 24-25-vuotisen Annikki-rouvansa kanssa. Annikki P. on taidemaalari Pekka Halosen tytär. Myöskin vapaan luonnollisen olemuksensa takia meikäläisissä oloissa harvinaisen puoleensavetävä ilmiö. Hän on sitä paitsi suomalainen kaunotar vaaleine ihoine, hiuksineen. Edelleen mainitsen tässä ystäväni, Uno Anhavan, kollegan, sisämedisiinari minun ikäiseni vanhapoika. Hänen kanssaan usein sunnuntaisin vaeltelen Helsingin ympäristössä. Anhava on jykevä, aito suomalainen, tasainen ja rauhallinen luonne. Minun vastakohtani monessa suhteessa ...!"

Taloudelliset tukijat

Tamperelainen kauppias, kauppaneuvos Nikolai Tirkkonen säilyi Ylpön ystävänä ja tukijana vuosikymmeniä. Hänen ansiostaan Ylppö pystyi tuomaan valistusmateriaalia Berliinistä Suomeen. "Keksin kirjoittaa hänelle ja selostaa, kuinka tärkeätä oli, että minulla kotiin tultuani olisi käytettävissäni lasten hoitoon, sairauksiin ja huoltoon liittyviä havaintovälineitä. Hän innostuikin asiaan ja lähetti minulle yhteensä 50 000 silloista markkaa. Se oli niin suuri summa, että sain valmistetuksi kymmeniä laatikoita mielenkiintoisia ja tärkeitä havaintovälineitä. - - - Hänen lahjoituksensa, jonka avulla lastenhoitomuseo saatiin perustetuksi, osoittaa mitä suurinta sosiaalista ymmärtämystä, sillä lastensuojelu ja lastenhuolto olivat siihen aikaan sosiaalisena probleemana aivan uusia."

Monista potilaiden vanhemmista tuli Ylpön työn ja hankkeiden tukijoita, joistain myös ystäviä. Ensimmäisiä heistä oli verenvuotosairautta sairastava Kurt Lenz, josta tuli elinikäinen ystävä ja hän vieraili Suomessakin. Lenz oli suuren länsiberliiniläisen viini- ja likööritehtaan omistaja, joten Ylpöt saivat häneltä joka joulu kilisevän lahjalähetyksen. Varkauden Lehtoniemen konepajalla työskennelleen diplomi-insinööri, vuorineuvos Wilhelm Wahlforsin tytär sairastui vakavasti. Kun hän Ylpön toimesta parani, Wahlforssista tuli lastentautien tutkimuksen pitkäaikainen tukija ja myöhemmin hänet nimitettiin Lastentautien tutkimussäätiön kannatusyhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi.

Ylppö mainitsee muistelmissaan myös vuorineuvos Torsten Westerlundin ja Walter Ahlströmin tärkeinä tukijoina lasten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Lista jatkuu: vuorineuvokset Antti Antero, Juuso Walden, Lauri Kivekäs, Kari Kairamo, Sadi Sandell sekä K-A. ja Olli Paloheimo, Mauri Honkajuuri, John Grundström sekä toimitusjohtajat Kai Kivijärvi ja Johan Nykopp.

Lastensuojeluliiton suomenruotsalaisista perustajajäsenistä moni tiedusteli, millä tavoin he voisivat osallistua hyväntekeväisyystyöhön. He saattoivat koota kartanoihinsa paikallisia kuuntelemaan esitelmiä lastenhoidosta ja ravitsemuksesta. Aarvo Ylppö kävi itsekin heidän kutsumanaan näissä tilaisuuksissa luennoimassa ja isäntiä olivat Joroisten kartanosta Granfeldtit, Honkolan kartanosta Furuhjelmit ja Joensuun kartanon von Knorringit. Näillä matkoillaan hän tutustui kartanoiden taiteeseen ja muihin aarteisiin.

Lastenklinikalle kirurgiksi tullut Matti Sulamaa, C.E. Räihä ja Rolf Koulumies puolestaan muodostivat Ylpön skruuviporukan ensimmäisen sukupolven.

Seuraelämää Stenbäckinkadulla

Avioituessaan Lea Ylpön kanssa 1950, Arvo Ylppö oli jo asunut muutaman vuoden Stenbäckinkadun tilavassa virka-asunnossaan. Hän oli kahden sairaalan ylilääkäri, mutta hänellä ei ollut edustusrahoja. Vieraita sekä kotimaasta että ulkomailta kävi tutustumassa lastenklinikkaan ja Lastenlinnaan. Tapana oli, että ylilääkäri järjesti ainakin arvovieraille kotonaan illalliset. Alma, joka oli jo 1950-luvulla siirtynyt omaan huoneistoonsa, laittoi aina ruuan. Kandidaatteja pyydettiin hovimestareiksi ja lääketiedettä opiskeleva Lean Pentti-veli keräsi usein opiskelijakavereistaan henkilökuntaa illanviettoihin. Ystäväpiirin muusikot hoitivat musiikin.

Aluksi Ylpöillä kävi vieraita joka päivä, mutta Nupun synnyttyä, sovittiin vierailuajaksi kaksi iltapäivää viikossa kello 14.45-15.00, jolloin Ylpöillä oli avoimet ovet. Kotona oli vierailuaikana ainakin Lea Ylppö. Vieraiden joukossa oli mm. myös Jutta Zilliacus ja pastori Heikki Linnöve. Pastori kävi Ylpöillä joka kuukauden 16. päivänä kukkakimppu kädessään vielä silloinkin, kun sairaus oli vienyt hänen puhekykynsä.

Huvilaelämää kesäisin

 

Ylppöjen ystäväpiiri oli talvisin kiireinen, mutta kesäisin oli aikaa tapailla. Maalle Alilaan tuli vieraita Arvon päivänä ja Ylpöt vierailivat usein Soinien huvilalla ja Herlinien Torsvikissä Kirkkonummella. Junniloiden huvilalla Vihdin Huhmarissa puolestaan vietettiin 9. heinäkuuta Iltan päivää, jolloin ovet olivat auki koko päivän. Arvo Ylpön siskon Ilta Ojansuun tytär Kaija oli nimittäin naimisissa poliitikko ja pankinjohtaja Tuure Junnilan kanssa. Huhmarissa pidettiin hauskaa aamusta iltaan. Paikalla oli sukulaisia ja laajalti ystäviä eri aloilta, joista osa oli Iltan entisiä oppilaita.

Akateemiset piirit olivat pienet ennen 1960-lukua, joten sosiaalinen ja tehokkaasti verkostoituva ihminen saattoi tuntea lähes koko Helsingin seurapiirin. "Pienen maan ilo. Yliopiston professorit olivat keskenään erittäin hyviä ystäviä. Vaikka he joutuivat taistelemaan raha-asioista, he olivat muuten hyviä ystäviä", muistelee Lea Ylppö.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto ja niiden jatkot

Arvo ja Lea Ylppö olivat avioliittonsa aikana mukana kaikkien niinä vuosina hallinneiden presidentin itsenäisyyspäiväjuhlissa.

Presidentin linnasta siirryttiin alkuaikoina pormestari Lauri Ahon virka-asunnossaan järjestämiin juhliin. Toisinaan arkkitehdit Aino ja Alvar Aalto yhdessä Maire Gullichsenin kanssa järjestivät jatkoja Fabianinkadulla sijaitsevalla Pörssiklubilla. Jatkoja järjestettiin myös Munkkiniemen kartanossa sijaitsevassa Koneen pääkonttorissa isäntäparina Anna ja Heikki Herlin.

Kaisa Soini kertoo isänsä ystävistä 1/2

Kaisa Soini kertoo isänsä ystävistä

"Sukulaisista vanhin sisko Ilta ja hänen puolisonsa Heikki Ojansuu olivat kaikkein läheisimmät. Myös Aune Ylppö oli hyvin läheinen, sisarusparven nuorin, hammaslääketieteen professori. Hän oli hyvin määrätietoinen ja tiesi mitä halusi. Hän oli yksineläjä, mutta vietti meillä paljon aikaa. - - - Isän veli Aarne Ylppö oli helluntailaissaarnaaja, tavattoman kiltti ja hyväsydäminen, ja olisi antanut vaikka takin päältään tarvitsevalla. Mutta hän ei sietänyt korttipelejä, ja meillähän pelattiin korttia aamusta iltaan. Lapset eivät pelanneet skruuvia vaan bismarckia, grandia ja misääriä. Kerran, kun Aarne Ylppö tuli meille ja näki meidän pelaavan korttia, hän loukkaantui siitä niin, että heitti kortit meitä päin ja sanoi: "Kortit ovat helvetin portit. Täällä ei pelata!" No, ei me sitten vähään aikaan pelattu, siis niin kauan kun hän oli kylässä."

"Rantasalot kävivät meillä ja Sakari Lahdensuu, joka meni naimisiin äidin sisaren kanssa. Wichmannit eivät käyneet paljoa, enemmän isommilla illallisilla. Sakari Lahdensuu oli naimisissa äidin sisaren kanssa ja oli Toijalasta kotoisinkin, joten heitä tapailimme perheittäin."

"Oli paljon sosiaalista elämää ja päivällistä. Ilta Ojansuu hommasi meille erittäin hyvän Alman, maalaistytön. Hän kävi kokkikursseja ja oli hyvin taitava ja lähti kun isä meni naimisiin, kun ei tarvita, kun on emäntä talossa. Tuli takaisin, kun Heikki-veljeni syntyi sanoen: "Ei ne osaa hoitaa". Hän oli äärettömän tarkka. Äidin kuoleman jälkeen hän joutui vastuuseen paljosta ja hän tiesi, missä oli professorin housut, missä oli professorin hiihtovälineet, missä on professorin mitkäkin välineet."

"Isä kunnioitti erittäin paljon Marsalkka Mannerheimia, kunnioitti häntä suuresti. Kyllä oli ylväs hahmo, vähän jäykän oloinen ja etiketti oli hänelle tärkeä. Kun isä täytti 50 vuotta, Mannerheim kutsui minut ja Heikin Kaivopuistoon katsomaan Intiasta metsästettyjä taljoja. Eipäs me käyty, ei silloin tajunnut. Nyt menisin viivana. Sekä Sofie että Marsalkka olivat jalustalla isän mielessä. Kanssakäyminen heidän kanssaan ei ollut seurustelua, vaan virallista."

Juhani Leikola: "Kun Rudolf Walden kuoli, Nenno Suolahti soitti Anni Waldenille ja kysyi: kun asutte molemmat Kaivopuistossa, pyysikö kenraali marsalkkaa vaikkapa ilta-wiskylle? Leski vastasi: Kuinka Rudolf olisi voinut soittaa marsalkalle?"

KS: "Sellainen oli marsalkan luonne. Hän oli jäänyt rakkautta paitsi, siinä on varmaan syy. Arvo Ylpön olemus oli sellainen, että ihmiset eivät häntä pelänneet, hän oli helposti lähestyttävä. Myös Niilo Hallmania isä arvosti suunnattomasti."

"Sodan aikana lähetettiin sotaa pakoon lastenlääkärien Nils Malmbergin ja Nanna Schwatz-Malmbergin luo. Heillä oli tytär Gunvor, joka oli hyvin varhaiskypsä ja viisas ja luki vain koko ajan. Hän on käynyt kylässä luonani ja yhteys on säilynyt. Nana ymmärsi äidin puutteeni ja suhtautui todella lämpimästi. Hänhän hoiti silloin marsalkkaa. Isä koki olevansa etuoikeutettu, kun pystyi lähettämään meidät Ruotsiin. Olimme kesäloman. Olihan se kokemus sekin, kun siellä sai kaikkea, suklaata, vaatteita ja kaikkea, täällä kun oli pulaa kaikesta. Kun Gunvor pääsi ylioppilaaksi, hän järjesti hipat ja minut ja Heikki oli kutsuttu sinne. Ja kyllä se oli niin jäykkää: skoolattiin ja juotiin snapseja."

×

Kaisa Soini kertoo isänsä ystävistä 2/2

Kaisa Soini kertoo isänsä ystävistä

"Lastenlinnan ylihoitajattarista haluaisin Sinervosta erikoisesti mainita. Hän oli tavattoman huolehtiva ja tunsi Ylpön talon kaikki sisarukset, koska hän oli paljon myös Ylpön talossa vieraana. Kun hän muutti 2. Linjalta Paciuksenkadulle, tapasimme enemmänkin. Hän meni vanhoilla päivillään naimisiin maisteri Mantereen kanssa. He olivat riiustelleet vuosikymmeniä ja kun isä näytti esimerkkiä ja meni Lean kanssa naimisiin, meni Sinervokin."

"Kun isä meni kylään, vei hän aina tuliaisena Wiener -nougatia rasiallisen, joka oli hänestä parasta suklaata tai kahvipaketin kanssa, toi minullekin kun olin synnyttämässä".

"Olin pikku Lotta ja 1942 Kalliolinnassa 75-vuotissyntymäpäiviä vietettiin marsalkka Mannerheimin syntymäpäiviä. Hänhän oli itse juuri silloin Hitleriä junassa vastaanottamassa. Vastaanottamassa oli eversti Bruncrona ja siellä saimme ihailla kaikkea, mitä siellä oli. Kun isäni täytti 50 vuotta vuonna 1937 ja Mannerheim kävi myös onnittelemassa. Hän huomioi Heikin ja minutkin ja sanoi: "Lapset, tulkaa joskus Kalliolinnaan, minun kotiini, minulla on siellä hienoja taljoja, minä kerron metsästyksestä." Ja me hölmöt emme koskaan menneet! Mutta sitten kun tuli 75-vuotissyntymäpäivä ja se korvautui pikku-Lottana."

"Mannerheim suhtautui lapsiin hyvin oudosti. Hän oli jäykkä ja asiallinen, mutta upea mies.
Isän 50-vuotispäiville tuli myös F.E. Sillanpää. Minun tehtävänäni oli pyytää vieraskirjaan kaikkien nimet. Ja kun Sillanpää lähti, autoin takin päälle ja hän antoi markan käteen. Oli tottunut ravintoloissa antamaan rahaa lähtiessään."

"Hallman oli isälle hyvin mieluisa kumppani, lääkäri. Hän sanoi aina, että Hallman on älykäs, hyvä muisti, ihmistuntemus ja hänellä on lisäksi varallisuutta takanaan. Halman pystyi tekemään tiedettä, eikä hänen tarvinnut ahtaa paljon potilaita vastaanotolle saadakseen tuloja."

"Hän [Arvo Ylppö] sai kunniaa ja suitsutusta elämänsä aikana paljon. Ja kyllä hän sen ansaitsikin. Ja hän oli isänmaallinen ja sinnikäs. Hän piti aina sen, mitä oli sovittu. Vaikka oli väsynyt, niin hän meni. Vastaanotto loppui neljän aikaan, niin hän joi vain lasin mehua ja lähti kokoukseen tai muuhun sovittuun menoon. Hän ei valittanut."

"Kun minut vihittiin vuonna 1947 Stenbäckinkadun ylilääkärin virka-asunnossa, jossa oli paljon sukulaisia ja ystäviä, anoppini Lilli Soini sai sappikohtauksen ja isäni sydänkohtauksen. He olivat niin järkyttyneitä, että molempien piti käydä välillä lepäämässä. Isä oli aivan kalpea. Se saattoi olla rytmihäiriö, ja isällä taisi olla niitä usein, mutta ei hän koskaan valittanut. Yksi lapsi syntyi Stenbäckin kadulla ja isä ja Leahan saattoivat minut synnytyslaitokselle, kun mieheni oli liikematkalla Yhdysvalloissa."

×

Kirjoittaja Teija Riikolataiteil