SUKU

Arvo Ylpön vanhempien suvut olivat eläneet Hämeessä talollisina maanviljelijöinä jo monta sukupolvea. Sukujen tilat sijaitsivat vain muutama kilometri kaakkoon ja etelään Tampereelta. Arvo Ylpölle läheinen äiti Henriikka Maunu syntyi vuonna 1860 Kangasalla ja isä Heikki Juhonpoika vuonna 1843 Seitsiön kylässä Pälkäneellä.

Avioituessaan Henriikka oli 18- ja Heikki 35 -vuotias. Lapsia syntyi siihen aikaan paljon, Ylpöille yhteensä 12, joista nuorin menehtyi jo kolmevuotiaana tuberkuloosiin. Lisäksi perheessä asui yksinäisiä sukulaisnaisia ja sukulaistyttöjä talouden ja lasten hoitoa oppimassa.

Ajatuksissaan ja liikkeissään nopea tummahiuksinen ja pienikokoinen Henriikka teki ripeästi juosten talon töitä. Arvo Ylppö on jälkeenpäin arvellut, että juuri hänen äitinsä sai suuren talon pyörät pyörimään. Ylppö kutsuu äitiään piilovaikuttajaksi, joka toi rohkeasti mielipiteitään esiin.

Vaikka omassa maatalossa oli paljon töitä, Henriikka-äiti halusi olla monin tavoin mukana edistämässä Akaan hyvinvointia. Hän osallistui vastaperustetun Pakanalähetyksen toimintaan, jossa kerättiin kädentaidoilla varoja köyhimmille ja ompeluseuroissa ommellut vaatteet lahjoitettiin suoraan vähäosaisille. Äiti Henriikka oli kirkkoihminen, ja hän kävi joka sunnuntai Akaan kirkossa jumalanpalveluksessa kuten maalla oli tuolloin tapana.

Isäkin oli pienikokoinen, touhukas ja luonteeltaan sopeutuvainen. Hän puolestaan kantoi huolta suuren perheensä elatuksesta keksien ja kehitellen maatilaltaan saamiensa tuotteiden lisäksi erilaisia tulonlähteitä kaupanpidosta kievariin ja hevoskyyditykseen. Hän näytti lapsilleen esimerkkiä monessa asiassa ja kannusti heitä koulunkäyntiin - ajalle poikkeuksellisesti niin tyttöjä kuin poikiakin.

Arvo Ylpön vanhemmat eivät itse käyneet kouluja, mutta heillä oli elämänviisautta ja lämpöä lapsilleen jakaa. Heidän toiminnastaan voi myös päätellä, että heillä oli selkeät yhteiset elämänarvot: he tukivat heikommassa asemassa olevia ja katsoivat tulevaisuuteen tietäen ratkaisunsa, kuten lasten kouluttamisen, vahvistavan laajemminkin suomalaisten hyvinvointia. Arvo Ylpön syntyessä oltiin nimittäin vähitellen siirtymässä uuteen aikakauteen: rakennettu rautatieverkko edisti myös teollisuuden leviämistä Suomeen, minkä seurauksena työvoima ja raha alkoivat liikkua aivan toisella tavalla. Suuressa yhteiskunnallisessa muutoksessa Suomi tarvitsi lisää koulutettuja ihmisiä.

Arvo Ylpön perhe

Lapsuus

Heikki (Juhonpoika) Ylppö (1843-1909)
Henriikka Ylppö os. Maunu (1860-1934)
Hilja (1880-1938), jäi naimattomana asumaan kotitaloa
Ilta (1882-1972), myöh. Ojansuu, Kruunuhaan valmistavan koulun johtaja
Hilma (1884-1957), myöh. Salovaara, avioitui Toijalan asemapäällikön kanssa ja leskeksi jäätyään muutti kotitaloonsa asumaan
Tyyne (1886-1947), englannin kielen lehtori Viipurin kauppalyseossa
Arvo (1887-1992), lääketieteen ja kirurgian tohtori, professori, arkkiatri
Helka (1889-1972) myöh. Schroderus, kotitalousopettaja
Aune (1900-1980) hammaslääketieteen tohtori
Martti (1892-1932), maanviljelijä, menehtyi yllättäen keuhkotulehdukseen
Aarne (1893-1970), oikeustieteen ylioppilas, ura vankeinhuoltotyössä vankilasaarnaajana
Kaarin (1895-1913), menehtyi synnynnäiseen luustosairauteen
Atte (1898-1918), menehtyi sisällissodassa vahingonlaukaukseen
Aili (1903-1906), menehtyi tuberkuloosiin

Aikuisuus

Marjatta Ylppö os. Wegelius (1901-1942), sairaanhoitaja, avioliiton solmimisvuosi 1925
Kaisa, myöh. Soini (1927-)
Heikki Ali (1929-1956), lääketieteen kandidaatti
Lea Ylppö o.s. Jokelainen (1919-2011), lääketieteen lisensiaatti, lastentautien erikoislääkäri, lasten neurologian erikoislääkäri, avioliiton solmimisvuosi 1950
Alli, "Nuppu", myöh. Pietarinen (1951), lääketieteen lisensiaatti, lastentautien erikoislääkäri
Into (1952), MBA
Jukka (1955), diplomi insinööri
Seppo (1958), ekonomi