Suomessa Pohjolan sairaimmat lapset

Vasta itsenäistyneen Suomen lapset voivat huonosti ja lapsikuolleisuus oli Pohjoismaiden suurin. Vastasyntyneet lapset kuolivat käsiin ja imeväiskuolleisuus läheni sisällissodan jälkeen jo 14 prosenttia. Kuolleisuuden syyt, kulkutaudit ja ripulit, olisi voitu helposti estää. Toimenpiteitä lasten hyvinvoinnin parantamiseksi oli jo aloitettu, mutta maa oli köyhä, ja hyväntekeväisyysyritykset pystyivät lievittämään lasten kurjuutta vain vähän.

Eri ikäluokkien kuolleisuus Suomessa v. 1917

1.000:sta kuhunkin eri ikäluokkaan kuuluvasta kuoli:

Ikä		Kuolleisuus / 1000	Ikä		Kuolleisuus / 1000
Alle 1	v	118,63	25-30	v	7.33
1-2	v	41,08	38-40	v	7,62
2-3	v	20,68	40-50	v	10,00
3-5	v	13,53	50-60	v	18,60
5-10	v	6,87	60-70	v	39,57
10-15	v	4,74	70-80	v	93,57
15-20	v	6,43	yli 80	v	186,82
20-25	v	7,48

 

”On selvää, että tässä on jotain kieroa ja luonnonvastaista olemassa, sillä totta tosiaan pitäisi luonnon lakien mukaan elävänä syntyneen imeväisen elinvoiman olla suurempi kuin 70-80 –ikäisen vanhuksen.” (Arvo Ylppö: Suomen lapsen suoja)

Hygienian ja oikean ravinnon merkitys jo tunnettiin ja lääkäriseurat olivat aloittaneet yleisen valistustyön jo 1800-luvun puolella. Vauvojen ripulikuolleisuudelle ja aliravitsemukselle ei vain osattu laajemmin tehdä mitään. Yhteiskunnan lastensuojelun edistäminen hautautui useisiin komiteoihin ja aikuisten sosiaali- ja terveydenhuollon jalkoihin.

1920 - joka 10. lapsi kuoli alle vuoden vanhana.

1957 - vain joka 40. lapsi kuoli alle vuoden vanhana lisääntyneen käsienpesun, ulkoilun, paremman ravinnon ja muun ennaltaehkäisyn ansiosta.

Imeväiskuolleisuus vuosina 1751-2007

 

Kirjoittaja Aura Korppi-Tommola