Vuosikymmeniä siteerattu tiedemies
Arvo Ylpön kaikki tieteelliset tutkimukset tukivat lastenlääkärintyöhön liittyvien ongelmien ratkaisemista, ja niitä referoitiin tieteellisessä kirjallisuudessa vuosikymmeniä.
Keltaisuusoireyhtymä ja sappiarvot
Arvo Ylppö tunnetaan sekä koti- että ulkomailla ennen kaikkea keskosten ja vastasyntyneiden eli perinataalivaiheen tutkijana. Hän sai kansainvälisen maineen jo väitöskirjallaan vuonna 1913, jonka aiheena olivat vastasyntyneiden keltaisuusoireyhtymät. Tutkimus on alan taidokas pioneerityö ja sen eräillä osa-alueilla on nerouden leima.
Ylppö kehitti sappiväriaineiden määrityksen tekniset laitteet keskosten pienen verimäärän mukaisiksi. Tutkimuksissa kontrollina käytettyjä sappiväriaineita ei 1900-luvun alussa saatu kaupoista eikä apteekeista. Ylppö eristi itse ne leikkauksissa saaduista sappikivistä ja ikteeristen eli keltaisten potilaiden ulosteista. Hänen julkaisemansa sappiväriainekäyrät säilyivät lähes 50 vuotta vastasyntyneisyyskauden oppi- ja käsikirjojen sivuilla.
Arvo Ylpön kansainvälisestä tutkimustyöstä.
Elimistön happamuustutkimukset
Arvo Ylppö kuuluu myös happo-emästasapainotutkimuksen kansainvälisiin pioneereihin. Vuonna 1916 Arvo Ylppö julkaisi laajan tutkimuksen lasten keskeisistä sairaustiloista, joihin liittyi myös elimistön korkea happamuus. Yksi näistä sairauksista oli ripulitaudit, joka aiheutti paljon imeväiskuolleisuutta. Ylppö toteaa, että keskoset ja yleensä imeväisikäiset pystyvät säilyttämään veren normaalin happamuusasteen huonommin kuin aikuiset ja isommat lapset.
Ylppö loi perustan pH-määrityksille, jota ilman potilaiden nykyinen tehohoito olisi paljolti aseeton. Veren happamuuteen liittyvät pH-tutkimukset olivat Ylpön uran alkupuolella hankalia ja ne vaativat hyvää laskupäätä. Hän teki laboratorioille laskutikullaan asiaa suuresti helpottaneet 75-sivuiset pH-taulukot. Taulukoista tuli myyntimenestys ja nousivat vauhdilla kansainvälisesti tunnetuksi laboratorioissa työskentelevien joukossa, ja pH-tutkimukset toivat Ylpölle 1919 arvokkaan saksalaisen Heubner-palkinnon.
Uudet taudit
Ylppö lienee ensimmäisenä kuvannut harvinaisen sydänvian: sydämen vasemman puolen vaikean alikehittyneisyyden, jota nykyisin kutsutaan yksikammiosydämeksi. Sydänvian korjausleikkaukset ovat onnistuneet vasta 2000-luvun laitteistoilla ja menetelmillä.
Ensimmäisenä hän myös kirjoitti laajan patologis-anatomisen tutkimuksen yhteydessä keskosten hengitysvaikeusoireyhtymälle tyypillisistä hyytelömäisistä kalvoista eli keuhkojen hyaliinimembraaneista. Tilasta on sittemmin käytetty myös nimeä hyaliinimembraanitauti.
Jäähyväisluennossaan 1957 hän tähdensi, että lääketieteellisen tutkimuksen tärkein kohde tulevina vuosina on ihmisen immunologisten ilmiöiden selvittäminen. Lause osui naulan kantaan: immunologinen tutkimus on mahdollistanut elinten siirrot, tuottanut tehokkaita rokotteita, selvittänyt monien tautien syntymekanismeja, luonut uuden tautiryhmän immunologiset vajavuustilat, tuonut laboratoriotutkimuksiin immunologisia mikroskaalan määritysmenetelmiä esimerkiksi endokrinologiseen tutkimukseen ja niin edelleen.
Vielä vuonna 1971 painetussa ja kansainvälisesti käytetyssä vastasyntyneisyyskauden lääketieteellisessä käsikirjassa oli kuvaus Ylpön väitöskirjan uraauurtavasta tutkimusmetodien kehittelystä myös keskosille sopivaksi.
Kirjoittaja Kauko Kouvalainen
