Uusi uljas Lastenlinna
Vuonna 1925 Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli vakiinnuttanut asemansa ja Lastenlinnan tilat alkoivat olla ahtaat laajenevalle toiminnalle. Tällöin päätettiin kerätä rahaa uuden Lastenlinnan rakentamiseksi.
Keräys aloitettiin juhlakonsertilla, jossa esitettiin Jean Sibeliuksen sävellys ”Morceau romantique” ensimmäisen kerran. Adlonissa järjestetyn Lastensuojeluliiton gaalaillan kohokohta oli sävellyksen alkuperäiskappaleen huutokauppaaminen Sibeliuksen ja Mannerheimin omistuskirjoituksin. Huutaja maksoi aina huutonsa heti, vaikka vain viimeinen huutaja sai huutamansa tavaran. Mutkikkaiden vaiheiden jälkeen sävellyksen sai Karl Fazer 45 001 markalla. Toiseksi jäänyt Walter Ahlström tarjosi hänkin niin hyvän summan, että Sibelius lupasi tehdä hänelle toisen käsinkirjoitetun kappaleen.
Töölöstä ostettiin tontti, jossa räjäytystyöt aloitettiin 1930-luvun lopulla. Uuden Lastenlinnan alkuperäisen suunnitelman oli tehnyt arkkitehti Kaarlo Borg (1888-1939), joka ehti kuolla ennen kuin tositoimin päästiin, joten arkkitehdit Elsi Borg ja Olavi Suortta jatkoivat työtä.
Talvisota keskeytti räjäytystyöt, joita päätettiin jatkaa keväällä 1941. Tällöin toukokuussa marsalkka Mannerheim vakuutti Lastensuojeluliiton työvaliokunnan kokouksessa, ettei liitto tulisi katumaan, jos se siirtäisi rakennushankkeiden aloittamista: sodanvaara oli olemassa niin kauan kunnes suursota päättyy. Jatkosota alkoi kuukauden kuluttua. Lastenlinnan rakennushankkeeseen palattiin vuonna 1945, jolloin tontinraivaus ja viemäröintityöt aloitettiin.
Koko kansa kerää varoja
Nyt sodanjälkeinen pulakausi siirsi rakennushanketta. Unelman toteutuminen alkoi kuitenkin näyttää mahdolliselta, kun ulkomailta saatiin merkittäviä avustuksia ja suomalaiset innostuivat keräämään rahoitusta Lastenlinnaa varten. Viranomaisilta saatiin lupa myydä korttiannosten ulkopuolella sokeria, kahvia ja muita säännösteltyjä herkkuja, jotka oli hankittu ulkomailta saadulla lahjavaluutalla.
Arvo Ylppö
Lastenlinnan varojen keräyksestä tulikin koko kansan asia. Stockmannin tavaratalossa järjestettiin kahviarpajaiset marraskuussa 1945, jotka tuottivat 1,2 miljoonaa markkaa. Syksyllä 1947 saatiin laajempi lupa hyväntekeväisyysmyyntiin ja kauppapaikkoja tuli lisää mm. Messuhalliin (nykyinen Kisahalli) ja Raken tavarataloon. Myytävien tuotteiden tarjontakin laajeni. Kahvin ja sokerin lisäksi myytiin suklaata, kuivattuja hedelmiä ja jopa nailonsukkia.
Nuorten Talkoot -organisaatio keräsi vuonna 1946 koulujen kautta varoja ja sanomalehdet julkaisivat tietoa keräyksestä artikkeleina ja ns. palstanpäinä. Nuorten Talkoot teetti myös lyhytelokuvan ”Suomen nuoriso rakentaa Lastenlinnan”, jota näytettiin elokuvissa alkufilminä. Tämä kampanja tuotti 13 miljoonaa markkaa.
Keräysinto tarttui ja useat eri kansalaisryhmät halusivat osallistua siihen. Vasemmisto antoi nyt avoimesti tukensa Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnalle, kun työväenyhdistysten kuorot antoivat konsertteja Lastenlinnan hyväksi. Hyvin tuottoisa oli Helsingin Työväen Mieskuoron ja Laulu-Miesten yhteinen konsertti helmikuussa 1947. Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosastot järjestivät tempauksia ja keräyksiä. Niistä Kulosaaren osaston 350 000 markkaa oli yksi suurimpia. Kummikunta-avustusten hyväntekeväisyysmyynnistä 20.7 miljoonaa markkaa tuli suoraan tähän rakennushankkeeseen.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton keskustoimiston varoista puolestaan luovutettiin 24 miljoonaa markkaa Lastenlinnahankkeelle vuosina 1945–1948.
Ajat olivat ankeat eikä rahalla paljon saanut, kun maassa vallitsi pula rakennustarpeista. Maahantuojat ja kotimaiset yritykset olivat kuitenkin erityisen yhteistyöhaluisia, kun keräyksen into oli tarttunut niihinkin. Liiton ja sen johdon ulkomaisia suhteita käytettiin häpeämättä hyväksi. Ylppö sai myös sodassa vammautuneita rakennusalan ammattimiehiä osallistumaan rakentamiseen kukin voimiensa mukaan.
Vihdoin harjannostajaiset!
Syksyllä 1947 vietettiin harjannostajaisia ja seuraavana syksynä muutettiin uuteen Lastenlinnaan. Vihkiäiset pidettiin samana päivänä (21.10.) kuin vanha Lastenlinna oli vihitty 27 vuotta aiemmin. Hoitopaikkojen määrä nousi 80:stä 150:een. Lastenlinnan valmistuminen oli yksi jälleenrakennuksen virstanpylväitä ja merkitsi aavistusta parempien aikojen koittamisesta. Tuolloin sotakorvausten maksu oli vielä pahasti kesken, osa elintarvikkeista ja kulutushyödykkeistä oli vielä kortilla tai juuri vapautunut säännöstelystä. Julkisia rakennuksia alkoi nousta vasta 1950-luvulla.
Taide ja leikki tukivat Arvo Ylpön mielestä monella tavalla lapsen kehitystä. Ylpön näkemykset taiteen hyvistä vaikutuksista näkyvät Lastenlinnassa, jonka seinien, kaiteiden ja lattioidenkin yltäkylläinen koristelu ovat olennainen osa rakennusta. Lastenlinnan lukuisien yksityiskohtien, kuten reliefien tai lattioiden kuviointeihin valittiin Suomen parhaimmat osaajat. Taide ja leikki kuuluivat itsestään selvyytenä toimintaan, ja taidekopioita ripustettiin Lastenlinnan seinille ja lähetettiin lastensairaaloihin, päiväkoteihin ja neuvoloihin.
Kirjoittaja Aura Korppi-Tommola
