Viimeiset ajat

Arvo Ylppö jatkoi työskentelyään päivärytminsä pitäen, kunnes 103-vuotiaana putosi tuolilta kurottaessaan myöhään illalla kirjaa kirjahyllystä. Tämän seurauksena lonkka murtui ja hän joutui sairaalahoitoon.

Onnettomuuden jälkeen Arvo Ylppö halusi tavata vain lähiperheensä: Lea Ylpön, lapset ja lapsenlapset sekä Heikin lesken Raija Ylpön. "Niin paljon olen muita ihmisiä jo nähnyt, että nyt haluan olla vain perheen kanssa. Olen aina elänyt Suomen hyväksi ja Suomen lasten etua ajatellen ja, että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan." Tosin täyttäessään sairaalassa 104 vuotta, hän vastaanotti sinne tulleet onnittelijat.

Arvo Ylppö oli sanonut ennen poismenoaan: "Minulla ei ole vain yhtä ystävää, jonka haluaisin minua katsomaan. Minulla on paljon hyviä ystäviä ja minun pitäisi kutsua heidät kaikki." Lapset ja lastenlapset olivat hänen ympärillään sairaalassa ja kotona, kun Arvo Ylppö nukkui pois 28.1.1992, samana päivämääränä kuin suuri ihanteensa marsalkka Mannerheim, mutta 41 vuotta myöhemmin.

Hietaniemen kappelissa aamulla helmikuun 8. päivänä pidetyt hautajaiset olivat hiljainen ja kaunis perhetapahtuma. Hautajaistilaisuuteen osallistui Lea Ylpön lisäksi vain lapset ja lastenlapset sekä lapsia hoitanut osastonhoitaja Okkola. Siellä ei luettu adresseja, eikä muistotilaisuutta järjestetty. Hautajaiset järjestettiin niin kuin Arvo Ylppö oli toivonut: hän syntyi yksityishenkilönä ja halusi myös lähteä iäisyysmatkalleen yksityishenkilönä.

Ylpön perhe vastaanotti lukuisien kansainvälisten ja kansallisten organisaatioiden, viranomaisten, yritysten ja yksityisten henkilöiden osanoton arkkiatrin poismenon johdosta.

Kirjoittaja Teija Riikola