Poliitikot ja yhteiskunnalliset vaikuttajat
Sisällissodan seurauksena Suomen yhteiskunnallinen elämä ja politiikka olivat jakautuneet leireihin. On selvää, että perustettavaa Mannerheim -liittoa kohtaan oltiin vasemmistopiireissä varauksellisia. Mannerheimhan oli johtanut sisällissodassa valkoisia ja Ylppö edusti oikeistoa.
Vaikean yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli tarkoin suunniteltua ja Erik Mandelin oli tehnyt maisteri Väinö Juuselan kanssa pohjustavaa työtä valtiovaltaan nähden Ylpön Berliinistä käsin antamien ohjeiden mukaan. Palattuaan Suomeen myös Arvo Ylppö lähestyi aktiivisesti vaikuttajia ja kansanedustajia saaden lopulta Lastenlinnan lastenhoitajakoulutukseen vuosittaisen avustuksen.
Yli puoluerajojen
Vähitellen vasemmistoa edustavat poliitikot ja ammattiyhdistysväki vakuuttuivat, että Arvo Ylppö ajaa vilpittömästi lasten etua ja parasta. Enemmistö näistä kansanedustajista oli naisia ja Ylpöstä saatettiinkin vinoilla, että hän "ryömii naisten helmoissa". Ylpön verkosto laajeni vuosien kuluessa kattamaan koko poliittisen kentän. Työväentalossa pidettiin konsertti Lastenlinnan hyväksi ja rakennustoimikunnassa vaikuttava OKT:n sosiaalidemokraattinen pääjohtaja Toivo Salmio tuki johdonmukaisesti Ylpön hankkeita.
Ylpöt olivat aitiopaikalla vuosikymmeniä ja yhteydessä kaikkiin Suomen vaikuttajiin. Vasemmistolaisista Ylpön pitkäaikaisiin yhteistyökumppaneihin lukeutuivat myös SAK:n Aku Sumu erityisesti Asuntosäätiön yhteydestä sekä SDP:n kansanedustajat ja ministerit Arvo Salo ja Väinö Leskinen sekä Leskiksen puoliso Astrid Gartz.
Erityisesti lasten etua ajavista kansanedustajista Ylppö kunnioitti SDP:n johtohahmoa Miina Sillanpäätä ja Martta Salmela-Järvistä. Ylppö mainitsee muistelmissaan tärkeinä yhteistyökumppaneinaan myös Anni Huotarin, Aino Lehtokosken, Hedvig Gebhardin, Ilmi Hallstenin, Elli Tavastähden ja Jenny af Forsellesin.
Välit Kekkoseen lämpenevät
Arvo Ylpön pitkäaikainen tukija, toimittaja Ilmari Turja kutsui Ylpön ja silloisen sisäministeri Kekkosen 1930-luvulla luoksensa saunomaan. Tavoitteena oli puhua uuden Lastensairaalan rakentamisesta. Kutsutut eivät olleet tietoisia toistensa saapumisesta. Kun Kekkonen kuuli Ylpön saapuvan, sanoi hän: "Nyt tämä poika läksi". "Sadassa asteessa tulikin näistä miehistä hyvät veljet keskenään. Ja niin kovapintaisia kuin he aluksi olivat. Mutta kun vastustus väheni, sai Ylppö sairaalansa pystyyn.". Arvo Ylpön ja Kekkkosen välit eivät olleet aina kovin läheiset. Lastensairaalaa suunniteltaessa he joutuivat törmäyskurssille, koska Kekkonen ajoi Lastensairaalan rakentamisen sijaan Suomeen olympialaisia ja uutta stadionia.
Lea Ylpön haastattelu 21.9.2009
Lea Ylpön haastattelu 21.9.2009
"Arvo Ylppö ja Urho Kekkonen tulivat aika hyvin toimeen, vaikka he olivat joissain asioissa, jopa arkisissakin, erimieltä, joskus jopa vastakkaisia mielipiteitä. He eivät olleet kovin paljon tekemisissä, enimmäkseen virallisissa tilaisuuksissa, varsinkin kansainvälisissä vierailuissa ja itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Ne olivat pinnallisempia tilanteita. Heillä ei ollut yhteisiä, yhtenäisempiä keskusteluja ja aina UKK tuli Arvon kanssa keskustelemaan.
En itse asiassa tiedä ketään ihmistä, josta Arvo Ylppö olisi ajatellut negatiivisesti tai jota hän moittisi. Hän otti ihmisen ja hänen mielipiteensä sellaisenaan. Se on hänen ominaispiirteensä, asiat asioina. Mutta kuitenkin hän oli tunneihminen, tunsi ihmisten vaikeudet ja ymmärsi ne. Ihmiset vaistosivat sen ja siksi luottivat häneen. Hän sai paljon kirjeitä, pyyntöjä. Hän yritti aina vastata. Meille tuli myös puheluita, ja aina Arvo vastasi niihin, kesken ruokailunkin. Kerran tuli puhelu ja kotihengettäremme vastasi, että professori on nyt saunassa. Vastaus: "Saunassa! Vai on sillä aikaa saunoa keskellä viikkoa!"
×
Kirjoittaja Teija Riikola
