Kaikkea voi syödä ja juoda - kohtuudella
Hyvän ruuan ystävä Arvo Ylppö kävi säännöllisesti Klubin kantapöydässä lounaalla tietäen, että Klubilla tarjotaan hyvistä raaka-aineista valmistettua suomalaista ruokaa. Hänen annoksensa olivat tavallisen kokoisia annoksia ja ruuan kanssa nautti valkoviiniä, joskus myös snapseja ja kahvin kanssa konjakkia, mutta korkeintaan kaksi lasillista.
"Arvo Ylppö istui aina kantapöydässä ja hänellä oli tarkat, silloin hyvin modernit, ajatukset ruoasta. Hänen ehdottomat ohjeensa olivat, että pöydässä piti olla aina leipää ja mielellään itse tehtyä. Hiivaleipä olikin, mutta ruisleivän leipominen ei aina onnistunut. Pöydässä on oltava ehdottomasti voita. Kermasoosissa on oltava kunnolla kermaa. Perunat olivat myös tärkeitä: läskisoosiin laitettava peruna oli eriasia kuin muusiperunat. Perunoiden oli myös oltava hyviä. Pitää syödä ajankohtaista ruokaa eli mätiaikaan mätiä, keväällä nokosia. Näistä hän piti oikein oppitunteja. Kalan oli oltava kotimaista, eikä meillä ollutkaan koskaan mitään merikrotteja tai kissakaloja. Lisäksi tuli olla riistaa ja perinneruokia. Ihan yksinkertaisia asioita, jotka pätevät tänäkin päivänä. Nämä olivat siis ensimmäiset Ylpöltä saamani perusohjeet. Nyt kun ajattelee, mihin ruokakulttuurissa on tultu, niin ihan samaa. Hän oli edellä aikaansa. Ihminen voi siis syödä kaikkea, mutta kohtuudella. Alkoholiakin voi ottaa, mutta siitä ei saa tulla krapula. Nämä ovatkin erittäin hyvät elämäntapaohjeet." (Suomalaisen Klubin ravintoloitsija Riitta Malmberg muistelee)
Klubimestari Jarmo Heinonen: "Kerran Markus Similä teki Arvo Ylpöstä haastattelua suorana lähetyksenä radioon. Olin samaan aikaan keittiössä töissä valmistamassa loimusiikaa ja minulla oli radio auki. Kun ruoka valmistui, tarjoilija vei sen Ylpölle ja Similälle. Kuulin, kuinka he kehuivat ruokaa: "Tämä on yksinkertaista, mutta hyvää".
Riitta Malmberg: "...ja Markus Similä kysyi mitä mieltä hän on sokerista. Ylppö vastasi, että kyllä sokeri on hyvää ja sitä saa käyttää."
Jarmo Heinonen: "Minullekin hän sanoi, että lapsille tulee syöttää sokeria, mutta kohtuudella. Se on luonnon oma raaka-aine."
Riitta Malmberg: "Kun Ylppö hoksasi, että hänen mielipiteensä sokerista meni suorana lähetyksenä, hän sanoi, että "Herran jestas, menikö se jo! Hammaslääkärit hermostuvat, kun just on opetettu, että lapsille ei saa syöttää sokeria ja juottaa limonadia!"
