Ylppö ja Mannerheim
Suomen marsalkka Mannerheimin ja lastentautiopin professori Arvo Ylpön oli tutustuttanut toisiinsa marsalkan sisar Sophie Mannerheim. Nämä kolme vaikuttajaa olivat tietoisia lapsiperheiden "köyhyyden, kurjuuden, sairaalloisuuden ja lasten alikuntoisuuden" yleisyydestä erityisesti työläiskodeissa. Heidän huolensa lasten hyvinvoinnista kohdistui sekä punaisiin että valkoisiin orpoperheisiin.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajaksi tullut Arvo Ylppö ja Mannerheim tapasivat toisensa usein, joinain aikoina jopa päivittäin, sekä virallisissa kokouksissa että väliaikoina. Lastensuojeluliiton kanslia sijaitsi marsalkan johtaman Punaisen Ristin tiloissa, mikä mahdollisti tiheät kohtaamiset. Keskustelujen osapuolina oli kaksi herrasmiestä: Marski aloitti kohteliaasti aina Ylpön äidinkielellä suomeksi; Arvo Ylppö siirsi keskustelun välittömästi Mannerheimin äidinkielelle ruotsiksi. On selvää, että Ylpön ja Mannerheimin väliset keskustelut heijastuivat osapuolten ja liiton toimiin.
Ylpön ja Mannerheimin välinen ystävyys
Mannerheim ja Ylppö olivat lastensuojelussa toisiaan täydentävä parivaljakko. He arvostivat ja luottivat toisiinsa.
Ylppö ja Mannerheim keskustelivat tällöin myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton tulevaisuudesta. Mannerheim-liiton piirit olivat toimineet itsenäisenä yksikköinä Suomen Punaisen Ristin piireissä ja osastot vastasivat myös SPR:n toimintaohjelmaan kuluvista lapsiväestöön kohdistuvista toiminnoista. SPR oli muuttamassa sääntöjään, mikä olisi johtanut liiton sulautumiseen SPR:ään. Vaihtoehtona tälle oli se, että Mannerheim-liitto jatkaa toimintoja täysin itsenäisenä järjestönä.
Ylppö esitti tilanteen Mannerheimille kysyen tämän kantaa. Mannerheim oli SPR:n puheenjohtaja ja Mannerheim-liiton perustajajäsen ja kunniapuheenjohtaja. Hän oli aikoinaan ajanut edellä esitettyä yhteistyötä näiden kahden järjestön kesken. Uudessa tilanteessa Mannerheim totesi, että suuressa SPR:n järjestössä lasten asian hoitaminen vaarantuu. On jatkettava työtä täysin itsenäisenä järjestönä. Ylppö toi Suomeen liiton kunniapuheenjohtajan selvän ratkaisumallin, joka sitten toteutui. Lastensuojeluliiton vuoden 1950 jälkeinen kehitys on osoittanut, että päätös oli viisas ja kaukonäköinen.
Luottamus
Hyvänä esimerkkinä ystävyydestä käy seuraava tapahtuma. Suomen marsalkka Mannerheim hoiti elämänsä loppuvuosina terveyttään Sveitsissä Montreux´ssa. Hän ilmoitti Arvo Ylpölle toivovansa tapaamista, ja toive toteutui elokuussa 1950. Marsalkka kertoi Ylpölle saaneensa muistelmiensa käsikirjoituksen valmiiksi ja esitti, että Arvo Ylppö, joka oli vaimonsa kanssa matkalla omalla autollaan, toimittaisi käsikirjoituksen kustantajalle. Hän ei pitänyt tavallista postia eikä kuriiripostia riittävän turvallisena. Ylppö joutui kieltäytymään kunniasta. Hän katsoi yksityisauton vilkkaassa liikenteessä vaarantavan ainutlaatuisen arvokkaan käsikirjoituksen perille pääsyn. Ylppö ehdotti Mannerheimille, että hän heti Suomeen päästyään menisi tapaamaan kustantajaa ja esittäisi kustantajalle edustajan lähettämistä Sveitsiin käsikirjoitusta noutamaan. Tähän Mannerheim suostui.
Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim kuoli 28.1.1951 puoli vuotta tapaamisen jälkeen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto puheenjohtajansa Arvo Ylpön johdolla esitti monin tavoin suuren kiitollisuuden ja kunnioituksen suomalaisen suurmiehen lasten ja lapsiperheiden hyväksi tekemästä kolmen vuosikymmenen työstä. Nimensä lastensuojelun käyttöön antanut sotilas oli sisällyttänyt siihen myös sydämensä.
Lea Ylpön haastattelu 21.9.2010.
Lea Ylpön haastattelu 21.9.2010
(46) Olimme Mannerheimin patsaan [muistomerkki] paljastustilaisuudessa Montreuxissa [1955]. Siellä oli meidän lisäksemme vain kaksi? suomalaista. Professori Martti Siirala oli silloin psykoanalyysikoulutuksessa Sveitsissä. Patsaanpaljastuspäivänä satoi, ja kun sateenvarjon alla odottelimme, hämmästyksekseni siellä oli kurssitoverini Martti Siirala. Mutta Suomesta ei ollut virallista edustajaa. Se oli komea patsas, mutta kun peite otettiin pois, tuli oikein kaunis auringonpaiste. Siellä oli paljon sveitsiläisiä ihmisiä, mutta meitä ei tullut kukaan muu tervehtimään kuin Martti Siirala, joka oli tullut paikalle omaa aktiivisuuttaan. Se oli vaikuttava ja kaunis tilaisuus, erityisesti siksi, koska sveitsiläiset olivat sen järjestäneet.
(50) Arvo Ylpön ja Mannerheimin välinen suhde perustui molemminpuoliseen kunnioitukseen. Vaikka se olikin ehkä ulkonaisesti virallinen suhde, tiedän, että se oli läheinen ja he uskoutuivat toisilleen. Kun olimme Sveitsissä 1950 -luvulla kongressissa, asuimme Bernissä Italian suurlähetystössä suurlähettiläs Coppinin perheen luona, hän oli meidän hyvä perheystävämme. Lähetystöön tuli Mannerheimilta puhelu, jossa hän pyysi Montreuxiin käymään. Mannerheim otti siis yhteyttä ja hän oli ilmeisesti nähnyt sveitsiläisistä lehdistä meidän olevan tulossa. Minä vain tervehdin ja menin kauemmaksi. Hän oli hyvin kohtelias ja sanoi tervehtiessämme, että hänellä olisi keskusteltavaa Arvon kanssa. Minä menin kauemmaksi ja he menivät kahdestaan puiston penkille istumaan. He puhuivat pitkään, ainakin toista tuntia keskustelivat. [KK: Hän ei halunnut, että elämäkerta menisi postin kautta mahdollisesti venäläisten hänen toimiaan seuraavien tiedoksi, vaan halusi, että elämäkerta menisi suoraan Otavaan, joten hän pyysi Ylppöä viemään sen mukanaan.] Arvo Ylpppö vastasi, ettei hän voi, kun meillä oli vielä matka Italiaan ja Jugoslaviaan ja Pariisin kautta takaisin. Meillä oli perhettä mukana. Arvo lähetti uskotulleen professori Frédéric Bamatterille Zurichiin sanan. He tapasivat, ja Bamatter puolestaan lähetti uskotun yksityisen sihteerinsä Mannerheimin luokse järjestämään asiaa. Minä en koskaan asiasta kysynyt mieheltäni, koska tiesin, että asia oli luottamuksellista.
(56:20) Mannerheimina ja Ylppöä yhdisti se, että heillä oli voimakas suomalaisuustunne: tämän maan hyväksi on tehtävää.
×
Kirjoittaja Kauko Kouvalainen
