Ylppö ja Suomalainen Tiedeakatemia
Arvo Ylpön palatessa 1920 lopullisesti kotimaahan Helsingissä toimi kaksi tieteellistä yleisseuraa, jo 1838 perustettu Suomen Tiedeseura ja 1908 perustettu Suomalainen Tiedeakatemia. Jälkimmäinen oli syntynyt paljolti kielipoliittisista syistä, kun Tiedeseuraa pidettiin liian ruotsinkielisenä; hankkeen taustalla on nähty myös juuri Teknillisen korkeakoulun professoriksi tulleen kemisti Gustaf Kompan pyrkimystä henkilökohtaisen profiilin nostamiseen, ja Komppa pysyikin Tiedeakatemian keskeisenä toimijana, yleissihteerinä, vuoteen 1944 asti.
Tiedeakatemian 20 perustajajäsenen joukossa oli kolme vahvasti suomenmielistä lääkäriä: vuonna 1852 syntynyt Matti Äyräpää, joka tunnetaan ”Suomen hammaslääketieteen isänä”, 1863 syntynyt Juho Jaakko Karvonen, josta tuli ihotautiopin professori ja vuosiksi 1917-1920 Lääkintöhallituksen pääjohtaja, sekä 1866 syntynyt Taavetti Laitinen, joka toimi yliopiston hygienian professorina ja vuosina 1911-1917 Lääkintöhallituksen pääjohtajana. Näistä Karvonen sai myöhemmin arkkiatrin arvonimen.
Vielä perustamisvuonna 1908 jäseniksi kutsuttiin kaksi vanhemman polven kuuluisaa lääkäriä, arkkiatri Otto E. A. Hjelt ja fysiologi Konrad Hällsten, jotka molemmat kuolivat 1913, sekä heitä huomattavasti nuorempi terveysopin professori Max Oker-Blom, joka kuoli 1917. Vielä kutsuttiin Tiedeakatemiaan 1910 vuonna 1872 syntynyt serobakteriologi Oswald Streng (sittemmin Renkonen), josta hänestäkin tuli aikanaan arkkiatri.
Vuonna 1919 oli Tiedeakatemian seitsemästä lääkärijäsenestä jäljellä vain neljä. Mutta sitten valittiin uusia jäseniä yhdellä kertaa yksitoista, ja näistä lääkäreitä oli viisi, kaikki reippaasti alle neljänkymmenen ikäisiä. Muista kuudesta viisi oli ollut aikaisemmin ns. apujäseniä, lääkäreistä vain yksi. Kysymyksessä oli siis operaatio yhtäältä lääketieteen osuuden lisäämiseksi Tiedeakatemiassa, toisaalta sen voimakas nuorentaminen. On todennäköistä, että tämä hanke oli lähtöisin Karvosesta, joka toimi seurassa keskeisessä tehtävässä, rahastonhoitajana, ja joka oli yhtenä ehdottajana kaikille uusille lääkärijäsenille; 8.3.1919 tehdyt esitykset, jotka ovat säilyneet, on kaikki laadittu Karvosen käsialalla, vaikka niistä neljä onkin lisäksi Laitisen ja kolme Äyräpään allekirjoittamia.
Tiedeakatemian uudet jäsenet olivat ikäjärjestyksessä syfilidologian dosentti, sittemmin iho- ja sukupuolitautiopin professori Paavo Pirilä (35), serologian dosentti, Valtion seerumilaboratorion johtaja Johan Anders Murto (35), mikroskooppisen anatomian dosentti, sittemmin anatomian professori Yrjö Kajava (34), obstetriikan ja gynekologian dosentti, sittemmin professori Seth Wichman (34) ja ylilääkäri, sittemmin dosentti, professori ja arkkiatri Arvo Ylppö (31). Karvosen ja Laitisen allekirjoittama esitys Ylpön kutsumisesta jäseneksi on suorastaan lennokasta tekstiä:
”Suomalainen lääketieteen ja kirurgian tohtori Arvo Ylppö on tavattoman eteväin ominaisuuksiensa vuoksi tiedemiehenä, lääkärinä, opettajana ja ihmisenä siihen määrin huomattu ja tunnustusta saanut yhtenä Saksan kaikkein ensimmäisiä lapsitautien spesialisteja, että hän, vaikka oli ulkomaalainen, tästä huolimatta kutsuttiin Saksan ensimmäisen lapsisairaalan, Kaiserin Auguste Victoria Haus'in (Charlottenburgissa) ylilääkäriksi. Tieteellisillä töillään hän on osoittanut hallitsevansa uusimmanaikaisen lääketieteen kaikki vaikeimmatkin tutkimustavat ja on tavattoman työkykynsä nojalla ehtinyt julkaista tavattoman määrän teoksia, joista muutamat ovat suorastaan perustavaa laatua. Lähemmin asiaa perustelematta pidämme velvollisuutenamme ehdottaa hänen Akatemian varsinaiseksi jäseneksi.”
Tiedeakatemian historiassa ei näy merkkejä siitä, että Ylppö olisi toiminut sen puitteissa kovinkaan aktiivisesti; hänelle riitti toiminta oman alansa, lääketieteen parissa. Suomen Tiedeseuraan häntä ei koskaan kutsuttukaan. Eräässä suhteessa kuitenkin hän kuitenkin teki historiaa Suomalaisessa Tiedeakatemiassa: hän ehti olla sen jäsenenä lähes 73 vuotta, mikä lienee kaikkien tiedeseurojen maailmanennätys. Vuoden 1992 alussa oli Tiedeakatemiassa muutama 1940-luvulla valittu jäsen, kuten akateemikot Eino Jutikkala, Esko Suomalainen ja Erkki Laurila, ei ketään 1930- ja 1920-luvuilta ja sitten ylhäisessä yksinäisyydessään 1919 valittu Arvo Ylppö.
Kirjoittaja Anto Leikola
